Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän genren blogien perinteisiin kuuluu asettaa tavoitteita erilaisille aikajaksoille. Ja miksipä keksisin jotain omaperäisempää kun voin kopioida saman idean tähänkin blogiin? Rehellisesti sanottuna uskon myös, että tavoitteiden kirjaamisesta ja niiden seuraamisesta on hyötyä. Eli tässä tavoitteeni vuodelle 2018 tärkeysjärjestyksessä:

  1. Säilytä (mielen)terveys – tämä tavoite pitää sisällään sen, että työ ja vapaa-aika pysyy balanssissa. Lisäksi urheiluun pitää yhä käyttää aikaa muutama tunti (>2h) viikossa ja syödä hieman järkevämmin kuin vuonna 2017 tuli tehtyä. Terveys ennen rahaa.
  2. Osinkotulot nettona 4500 € – enpä jaksanut nyt tarkemmin kalkuloida, onko tämä edes teoriassa mahdollista. Liian helppo tavoite tämä ei ainakaan ole.
  3. Sijoitussalkun koko vuoden lopussa vähintään 150 000 € – tähän tietysti vaikuttaa aika paljon se, miten osakemarkkinat yleisesti seilaa. Haastava tavoite siksikin, että tiedän ensi vuonna joutuvani säästämään käteistä asunnon ostoon liittyviä maksueriä varten.

Jos ensimmäinen tavoite täyttyy, niin muista voidaan jopa tarvittaessa tinkiä. Vuoden päästä nähdään, miten kävi. Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Tai oikeasti viimeistään 44-vuotiaana, mutta pyöreä luku otsikossa on myyvempi. Kun kalenteriin napsahtaa vuosi 2025, niin tämän blogin kirjoittajan on viimeistään aika vetäytyä kokopäivätyöstä. Vaikka taloudellisessa mielessä saattaisi olla mahdollista lopettaa töiden tekeminen tuolloin kokonaan, jonkinlainen osa-aikatyö harrastuspohjalta vuoden tai parin sapattivapaan jälkeen on todennäköisempi vaihtoehto.

Mitä tämä sitten edellyttää? Kaikillahan on oma ja erilainen vastauksensa klassiseen kysymykseen ”Kuinka paljon on tarpeeksi?”. Oma väärä vastaukseni perustuu hihasta vedetyille laskelmille, joiden mukaan tarvitsen taloudelliseen vapauteen noin 1500 €:n kuukausittaiset nettotulot. Kyseisellä tulotasolla pystyisin kattamaan peruselämisen, mutta juurikaan ylimääräistä matkusteluun tai muuhun vastaavaan mukavaan puuhailuun ei olisi laittaa. Kulutustottumukseni ovat onneksi vaatimattomia ja harvoin kulutan kuukaudessa yli tuhatta euroa asumiskulujen lisäksi. Normaali taso lienee 700-800 euroa, vaikka tarkkaa kulujen kirjaamista en ole ennen tämän blogin aloittamista harrastanut.

Tuloni suunnittelen saavani pelkästään osingoista, enkä aio realisoida omistuksiani. Tavoitteena olevaan tulotasoon tarvitsisin siis noin 480 000 euron osakesalkun 5 % vuosittaisella osinkotuotolla. Tavoitteeni on siis hieman vaatimattomampi kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tarvitsevat (tai luulevat tarvitsevansa) keskimäärin 3,3 miljoonaa euroa voidakseen lopettaa työnteon säilyttäen nykyisen elintasonsa. Joko suomalaisten elintaso on käsittämättömän korkea tai he eivät osaa laskea. Näillä tavoitteilla ei siis ole ihme, että suomalaiset ovat lottokansaa (ja WinCapita, Bitcoin ja muut vastaavat pika-arvat kiinnostavat).

Oli miten oli, näillä laskelmilla salkustani uupuu pitkälle yli 300 000 euroa, jotka pitäisi haalia kasaan seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tavoite on vähintään haasteellinen. Täyttyessään se tarkoittaisi sitä, että minulla nollatilanteesta taloudelliseen riippumattomuuteen pääseminen kestää 15 vuotta.

Aiemmin tapahtunutta

Koska kiviäkin kiinnostaa, niin otetaan tähän väliin lyhyt historiakatsaus siihen, miten ja miksi allekirjoittanut on tässä jamassa vuoden 2017 lopussa.

Aloitin osakesäästämisen vuonna 2010. Tuolloin olin ollut työelämässä muutaman vuoden, mutta palkka oli hanurista ja säästämistä harrastin vain asuntolainan lyhentämisen muodossa. Näin myöhemmin tarkasteltuna aloitin osakkeiden ostamisen oikeaan aikaan, sillä vältin vuoden 2008 finanssikriisiin – joka olisi luultavasti tappanut alkuinnostuksen sijoittamiseen hyvinkin tehokkaasti.

Alkusysäys osakesäästämiselle ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiselle tuli eksyttyäni jotain kautta blogiin nimeltä ”Kohti taloudellista riippumattomuutta” (kyseinen blogi ei ole enää aktiivinen, mutta varsinkin vanhemmat kirjoitukset sisältävät hyvää tietoa sijoittamisesta ETF-indeksiosuusrahastoihin). Luin blogin postit läpi parissa viikossa ja aloin suunnittelemaan oman sijoitussalkun kasaamista. Eikä se jäänyt vain suunnitelmaksi, vaikka tuolloin palkastani ei asuntolainan lyhennyksen ja muiden pakollisten kulujen jälkeen juurikaan säästöön jäänyt. Avasin arvo-osuustilin Nordnetiin ja pian työnnettiinkin sitten nuoruuden innolla ”kovalla” työllä tienattuja rahoja Nokiaan, Talvivaaraan ja eräisiin muihin silloisten tähtiyritysten osakkeisiin. Suuria tappioita en kuitenkaan tehnyt, sillä ymmärsin alusta alkaen hajauttamisen tärkeyden ja muutama arpa jopa voitti. Alkutaipaleella sijoitin lähinnä kotimaisiin osakkeisiin ja muutamaan ETF-rahastoon, mutta vuoden 2011 lopussa aloin tekemään suoria osakeostoja myös USA:n markkinoilta.

Vuoden 2010 jälkeen olen sijoittanut lähes jokaisesta kuukausipalkastani edes jonkin osan osakkeisiin, vaikka motivaatio säästämiseen ja sijoittamiseen on elämäntilanteiden mukana vuosien varrella hieman vaihdellutkin. Tämä on varmasti tuttu ilmiö muillekin osakesäästämistä harrastaville ja taloudellista riippumattomuutta jahtaaville. Matka on pitkä ja välillä tulee jaksoja, jolloin ei jaksaisi kiinnostaa. Mutta sitten vapauden kaipuu jälleen palaa ja hetkellisten repsahdusten jälkeen motivaatio palautuu jopa aiempaa korkeammalle tasolle. Kyllä se maali siellä odottaa, kunhan jaksaa painaa.

Strategiana minulla on ollut nyt jo usean vuoden ajan sijoitusten painottaminen osinkoa maksaviin ja mielellään sitä kasvattamaan pyrkiviin yrityksiin. Salkkuni on niin (yli)hajautettu, että indeksisijoittaminen olisi varmasti järkevämpää, mutta jostain syystä yksittäisten yritysten osakkeiden omistaminen ja niiltä saadut osingot antavat kiksejä. Päiväkauppaa en ole osakkeilla käynyt koskaan – enkä käy (ja sen kyllä huomaa, toivottavasti). Koska suunnittelen kattavani tulevaisuudessa kuluni osingoilla, salkun tuottama kassavirta on minulle jopa markkina-arvoa tärkeämpää.

Tässä yhteenveto siitä, miten sijoitussalkkuni on kehittynyt vuodesta 2010 lähtien (arvo vuoden lopussa):

2010: 4 007,42 €

2011: 21 694, 17 €

2012: 41 687,19 €

2013: 59 033,70 €

2014: 71 014,40 €

2015: 84 306,60 €

2016: 106 396,57 €

2017: 123 241,87 €

Kehitys olisi voinut ollut nopeampaakin, mutta suunta on ollut koko ajan oikea. Nyt pitää kuitenkin kiristää ruuvia, jotta se varhaiseläke edes jonain päivänä koittaisi. Jatkossa salkkuni sisällön ja arvon kehittymistä seurataan Portfolio -sivulla.

Kirjoittajasta

Siis minkälainen autisti tätäkin blogia naputtelee? No tässä hieman taustatietoja blogin pitäjästä, jos jotakuta sattuu sellaiset kiinnostamaan.

Olen 37-vuotias, perheetön mies. Asun Helsingissä ja työskentelen yksityisellä sektorilla asiantuntijatehtävissä IT:n parissa. Kokopäivätyössä olen ollut keskeytymättä vuodesta 2006 lähtien. Nykyisellään työni on melko vaativaa ja stressaavaa, enkä odota innolla viettäväni seuraavaa kolmeakymmentä vuotta nykyisen kaltaista työtä tehden – tai vaihtoehtoisesti heittäväni viisikymppisenä lusikan nurkkaan stressin aiheuttaman sydänkohtauksen seurauksena. Sekin on mahdollinen skenaario tällä menolla. Töiden tekeminen ei kuitenkaan ole ihan täysin perseestä, hyviäkin puolia löytyy. Opiskeluaikaisiin duunarihommiin verrattuna rahallinen korvaus nykyisistä tehtävistä on kohtuullinen ja työ tarjoaa muitakin kuin fyysisiä haasteita. Näistä hyvistä puolista huolimatta töiden teko ei pitkällä tähtäimellä sihtaillen maistu 45-50 tunnin viikkoannoksina tästä hamaan hautaan.

Arvostan yli kaiken vapautta päättää itse tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni, joka onkin tärkein syy siihen, miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta – ja jos suoraan sanotaan, ehkäpä keskeisin syy myös siihen, että olen perheetön. Vapaa-ajalla harrastan vetelehtimisen lisäksi liikuntaa ja musiikkia. Näihin harrastuksiin olisi hienoa suunnata myös enemmän aikaa, jos työltä ja (osittain sen aiheuttamalta) yleiseltä saamattomuudelta kykenisi. Tuo mainittu vetelehtiminen tosin onnistuu rajallisella vapaa-ajalla tälläkin tarmokkuuden tasolla.

Nyt loppui lätinä ja seuraavissa posteissa mennään itse asiaan. Eli mitä säästämisen ja sijoittamisen suhteen on tapahtunut aiemmin, missä mennään nyt ja mitä pitäisi tapahtua seuraavien vuosien aikana, jotta tavoite taloudellisesta riippumattomuudesta täyttyisi.

Osingoilla vapaaksi – Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on toimia eräänlaisena päiväkirjana ja kirittää allekirjoittanutta saavuttamaan tavoitteensa taloudellisesta riippumattomuudesta vuoteen 2025 mennessä. Ihan nollatilanteesta tähän projektiin ei lähdetä, mutta vuoden 2017-2018 vaihde on hyvä hetki (tai voi se olla ihan paska hetkikin, mutta siitä nyt silti lähdetään) aloittaa tämän 7 vuoden ”loppukirin” seuraaminen ja dokumentoiminen. Blogin sisältö tulee pääasiassa keskittymään blogin pitäjän henkilökohtaisen talouden seurantaan ja osakesijoittamiseen. Toki täältä voi satunnainen lukijakin löytää vinkkejä (tai varoittavia esimerkkejä) säästämistä ja piensijoittamista ajatellen. Varaan kuitenkin oikeuden kirjoittaa myös muista talouteen liittymättömistä aiheista, jos siltä sattuu tuntumaan. Ja minkäs sille voit? Älä lue, jos (kun) ei kiinnosta.

Tämän aihealueen blogeja on valtavasti. Ja suuri osa on helvetin tylsiä. Toki niin on luultavasti tämäkin. Heti kärkeen totean, että tästä blogista on aivan turha hakea mitään uusia ja uraa uurtavia avauksia osakesijoittamisen saralta. Olen sijoittajana laiska, joten en edes yritä keksiä mitään uusia hienoja markkinoita voittavia sijoitusmetodeja. Sijoitan pääasiassa osinkoa maksaviin osakkeisiin ja hajautus on vähintään riittävä.

Siinäpä se lyhyesti. Seuraavassa postissa kerron vähän taustoja itsestäni.