Mitä sen jälkeen?

Viime kesästä lähtien olen huomannut ajattelevani entistä enemmän otsikon kysymystä. ”Se” viittaa tässä tietysti taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen.

Samaa asiaa pohtii varmasti moni kyseistä tilaa tavoitteleva ja osalle suunnitelma voi olla jo täysin selvä. Minulle ei. Minulla on vain hämärä mielikuva siitä, mitä elämäni on sen jälkeen kun työtä ei tarvitse tehdä enää rahallista korvausta vastaan. Tiedän kuitenkin sen, että oravanpyörässä en halua juosta sen pidempään kuin on pakko. Nykyisen kaltaisessa työssä en jatka, sillä se on liian stressaavaa, aikaa vievää ja kuluttavaa. En kuitenkaan vielä tiedä tarkalleen millaista taloudellisesti vapaat arkipäiväni tulevat olemaan, mutta se on kuitenkin selvää että teen enemmän asioita, joista oikeasti nautin. Ja vähemmän töitä.

Mutta jotain kiinnostavaa ja motivoivaa tekemistä on keksittävä. Vaikka rentoutuminen, myöhään nukkuminen, leffojen katselu ja lukeminen onkin toki mukavaa ajanvietettä, elämässä pitää olla sisältöä enemmän, jotta se olisi tyydyttävää. Aion tietysti käyttää enemmän aikaa myös harrastuksiini, joihin kuuluu musiikin tekeminen ja urheilu monessa muodossa. Tämän blogin pitäminen on harrastuksistani tuorein ja sitä haluan jatkaa taloudellisesti riippumattomanakin. Matkustamista maailmalla olisi myös hienoa tehdä vapaalla aikataululla, ilman vuosilomien rajoituksia.

Mainittujen asioiden lisäksi aikaa olisi tehdä muutakin. Minulla on kuitenkin vielä lähes seitsemän vuotta aikaa keksiä, millaisiin projekteihin haluan ”eläkkeellä” ryhtyä. Parasta on kuitenkin se, että voin täysin itse ja oman kiinnostukseni perusteella valita, mitä teen – tai jätän tekemättä.

Osto – Main Street Capital Corporation

Taskun pohjalle oli taas kertynyt sen verran sijoitettavaa rahaa, että oli aika käydä ostoksilla. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen ostos. Avasin pelin kasvattamalla positiotani Main Street Capital Corporationissa.

MSCC on BDC (Business Development Company) eli sijoitusyhtiö, joka keskittyy pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusjärjestelyihin. Yhtiö tarjoaa pitkäaikaisia lainoja yrityksille ja osassa MSCC:n tarjoaman rahoituksen ehtona on osaomistajuus yhtiöstä. Osa MSCC:n tuloista tuleekin korkojen lisäksi sen omistamien yritysten osingoista. BDC yritykset ovat sijoituskohteina tyypillisesti kohtuullisen riskipitoisia, josta palkkiona on usein suuri osinko. Suuri osinko johtuu siitä, että BDC yritysten verotus on samantyyppinen kuin REIT (Real Estate Investment Trust) yhtiöillä. Yritykset saavat merkittäviä verohelpotuksia tai vapautuvat yritysverosta kokonaan mikäli ne maksavat omistajilleen tuloksestaan yli 90 % ulos osinkoina.

MSCC maksaa osinkoa kuukausittain ja lisäksi mahdollisen lisäosingon kaksi kertaa vuodessa. Yhtiön osingonkorotusputki on seitsemän vuoden pituinen ja viime vuonna se maksoi osinkoa 2,785 $ osakkeelta. Tämän hetken kurssilla osinkoprosentti on mukava 7,19 %.

OSTO: Main Street Capital Corporation (MAIN) 35 kpl – 39,68 $

Hinta sisältää kaupankäyntikulut. Kokonaisomistukseni yrityksessä on nyt 120 osaketta. Pidän tätä toistaiseksi riittävänä painona, enkä suunnittele lähiaikoina enää lisääväni omistustani. Tämän päivän valuuttakurssilla laskettuna tämä osto lisää vuosittaiseen netto-osinkopottiini 59,39 € .

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.

Sijoittaminen osinko-osakkeisiin

Olen valinnut strategiakseni sijoittaa vaivalla säästetyt rahavarani osinkoa, ja mielellään kasvavaa sellaista, maksaviin yrityksiin. Tämä strategia sopii minulle paristakin syystä, joita avaan hieman tässä tekstissä.

Ensinnäkin minulle tärkeä pointti, eritoten laskumarkkinan yllättäessä – Kasvavaa osinkoa maksavia osakkeita on helppo omistaa ja ostaa kun kerrytät säästöjäsi

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen. Tavoittelen sijoittamisella osakesalkkua, jonka tuotto kattaa kustannukseni. Tarkemmin sanottuna salkkua, jonka ulos maksamat osingot kattavat kaikki elinkustannukseni. Salkun koolla ei itsessään ole merkitystä. Ainoastaan sillä, että se tuottaa riittävästi kassavirtaa. Kun tämän sisäistää, laskumarkkinassa kyykkäävän salkun arvon ei pitäisi ahdistaa – ainakaan teoriassa. Alenevat kurssithan ainoastaan antavat mahdollisuuden ostaa jo muutenkin loppuelämäksesi hankkimiasi osakkeita entistä alempaan hintaan. Sehän on erinomainen diili, sillä oletettavasti ainakin osa kasvavaa osinkoa maksavista laatuyrityksistä pystyy kasvattamaan osinkoaan myös laskumarkkinassa. Tästä on osoituksena koko osinkoaristokraattien lista, eli yritykset jotka ovat nostaneet osinkoaan vähintään 25 vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on osunut jo pari suurempaakin pörssiromahdusta. Lisäksi säästämisvaiheessa osinkotulosi kasvavat kuukaudesta ja vuodesta toiseen – vaikka salkun markkina-arvo laskisikin. Tällä on erittäin motivoiva vaikutus säästämiseen.

Toinen oletus, jonka voi suhteellisen turvallisesti tehdä on se, että osinkoa kasvattavia yrityksiä sisältävän hajautetun salkun osinkotuoton vuosittainen kasvu vastaa osapuilleen inflaatiota. Tällöin inflaatiota ei tarvitse erikseen huomioida kun arvioidaan taloudelliseen riippumattomuuteen riittäviä osinkotuloja. Jos osinkojen kasvu sattuisi olemaan jopa inflaatiota nopeampaa, niin sehän on pelkkää bonusta.

Toinen pointti liittyy käytännössä suoraan edellä mainittuun osinko-osakkeiden ominaisuuteen ja epävakaisiin pörssimarkkinoihin – Kasvavaa osinkoa maksavia yrityksiä on helppo omistaa kun elät säästöilläsi.

Siinä missä ensimmäinen pointti on tärkeä ajanjaksolla, jossa sijoitusvarallisuutta vasta kerrytetään, toinen pointti on oleellinen kun taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu. Osinko-osakkeiden ohella toinen tyypillinen strategia taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiseen on säästöjen sijoittaminen indeksi(osuus)rahastoihin. Tarkemmin rahastojen kasvuosuuksiin, jotka eivät maksa osinkoja ulos vaan sijoittavat ne automaattisesti uudestaan. Tämäkin on erittäin hyvä strategia ja sillä vältetään osinkojen maksamisesta koituvia veroseuraamuksia säästöjen kerryttämisvaiheessa. Pääoman kerryttäminen on siis nopeampaa ja tämä on iso plussa. Kasvuosuuksiin liittyy kuitenkin eräs heikkous silloin kun taloudellinen riippumattomuus eli ennalta tavoitteeksi asetettu salkun koko on saavutettu ja tuotoilla aletaan kattamaan elinkustannuksia. Tyypillisesti indeksisijoittajat seuraavat 4 % sääntöä eli tavoittelevat pääomaa, josta ensimmäisenä säästöillä elämisen vuonna voi nostaa mainitun prosentin pääomasta. Euroissa saman suuruinen summa (inflaatiokorjattuna) nostetaan myös seuraavina vuosina. Teoriassa 4 % säännöllä pääoman ei pitäisi loppua koskaan kesken, mutta jos pitkäkestoinen pörssiromahdus tapahtuu juuri sinä vuonna kun päätät jäädä varhaiselle eläkkeelle, olo voi tuntua hetkellisesti epämukavalta salkun kutistuessa.

Näistä syistä olen päätynyt sijoittamaan pääasiassa osinkoaan kasvattaviin yhtiöihin. Tämä ei missään nimessä ole ainoa tai välttämättä edes paras strategia taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen, mutta se tuntuu toimivan ja sopii minulle!

 

Passiivisuuden vaikeus – kärsivällisyys on hyve sijoittamisessa

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten moni piensijoittaja yrittää saada osakemarkkinoilla ylituottoa käymällä kauppaa aktiivisesti. Omassa tuttavapiirissänikin tätä harrastetaan. Ja lähes poikkeuksetta tällä tavalla hävitään vuodesta toiseen indeksille.

On monesti todettua, että aktiivisella ”salkunhoidolla” aiheutetaan ylimääräisiä kuluja ja lisäksi menetetään tuottoja, koska ostojen ja myyntien ajoittaminen ei onnistu. Eli yleensä ollaan pois markkinoilta silloin kun siellä pitäisi ehdottomasti olla. Vaikuttaa vieläpä siltä, että suuri osa aktiivisista kauppaa käyvistä sijoittajista tiedostaa tämän, mutta jatkaa siitä huolimatta samalla vahingollisella strategialla vuodesta toiseen (tietysti keksimällä uusia perusteita osto- ja myyntisignaaleille, jolla tämä myytinen indeksituotto saataisiin selätettyä). Miksi näin toimitaan, eikä nautita holdauksen ja hajautuksen tuomasta ilmaisesta lounaasta? Oma teoriani on se, että ihmisten on vaikea olla tekemättä mitään. Tämä taito pitää ehdottomasti oppia, jos sijoittamisessa ja säästämisessä aikoo menestyä.

Miten itse käyn kauppaa?

Teen kuukaudessa keskimäärin yhden tai kaksi transaktiota pörssissä. Ne ovat ostoja. Joissain poikkeuksellisissa tilanteissa saatan myös myydä omistuksiani, mutta tämä on harvinaista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi verohyöty tai erittäin merkityksellinen muutos omistamani yrityksen tulevaisuudennäkymissä.

En siis yritä aktiivisesti arvioida, onko omistamieni yritysten osakkeet mahdollisesti ylihintaisia tai niiden kurssi noussut viime aikoina ”liikaa” – ja myydä osakkeita tällaisten arvioiden perusteella. Tämä ei vaan maksa vaivaa voimakkaasti hajautetulla salkulla ja kuten todettu, ajoitus vain menisi luultavasti väärin. Mieluummin pidän osakkeet salkussani ja nautin jatkuvasta osinkovirrasta piittaamatta liikaa kurssiheilahteluista. Ostaessani taas analysoin kiinnostavaa yritystä jonkin verran, mutta siitäkään en tee taidetta ja luotan tunnuslukujen lisäksi omaan fiilikseen yrityksestä. Ostokriteereihini palaan myöhemmin.