Parhaat sijoitukseni

Kulunut viikko ja varsinkin torstai oli monelle suomalaiselle piensijoittajalle synkkä. Runsaan hajautuksen ansiosta viikko ei ollut itselleni mitenkään katastrofaalisen huono, mutta osinkojen leikkauksia osuu omaankin salkkuun Nokian, Nordean ja Sampon myötä. Tästä ei kuitenkaan sen enempää, sillä heikomman pörssiviikon päätteeksi ajattelinkin muistella mieluummin onnistumisia.

Aloitin osakkeiden ostamisen ”tositarkoituksella” kesällä 2010. Jo näiden vuosien varrelle on mahtunut paljon onnistumisia ja myös huteja. Hutien joukosta löytyvät esimerkiksi klassinen Talvivaara, Biotie Therapies, Kinder Morgan ja Outokumpu. Näistä kuitenkin lisää joskus toiste, sillä kuten sanottu, nyt keskitytään hitteihin. Seuraavaksi siis esittelyssä kokonaistuottoprosenttien perusteella sijoitusurani onnistuneimmat ostokset kun tilannetta arvioidaan tänään ja huomioon otetaan yhä omistamani sijoitukset.

1. UPM +259 % (arvonnousu) + 80 % (osingot ja pääoman palautukset)

UPM ei ole ollut tällä vuosikymmenellä holdarille erityisen huono sijoitus: 259 % arvonnousua ja ostohinnasta jo 80 % on saatu osinkoina (brutto) takaisin. Tämä osake on ollut salkussani pitkään, sillä ainoa – valitettavan pieni – erä on ostettu lokakuussa 2011. Sijoitus on siis ollut mainio ja ainoa harmituksen aihe on pieni osakemäärä, jota ei ole tullut lisättyä alkuperäisen ostoksen jälkeen.

2. Elisa +225 % + 74 %

Elisa on yksi ensimmäisistä ostamistani osakkeista, joka löytyy yhä salkustani. Olen ostanut ensimmäisen pienen erän syyskuussa 2010 ja lisännyt osakemäärää huhtikuussa 2014. Osingoista olen saanut siis nauttia monta vuotta ja niiden lisäksi myös osakkeen hinta on noussut mukavasti.

3. Orion +164 % + 75 %

Myös Orion on ollut salkussa kauan. Ostoksilla on käyty tammikuussa 2012. Kyseessä on tasaiseen, joskaan ei aina nousevaan, osingon maksuun kykenevä osinkokone. Osinkojensa lisäksi kasvattanut myös markkina-arvoaan. Korkeammallakin kurssi on toki välillä ollut, sillä muutama vuosi sitten arvostustaso oli lievästi sanottuna optimistinen.

4. Deere & Company +130 % + 14 %

Deere on ostettu alunperin salkkuun vuoden 2014 elokuussa ja osakemäärä tuplattu 2016 toukokuussa. Yhtiö on kyennyt kasvattamaan tai vähintäänkin pitämään osinkonsa edellisen vuoden tasolla yli 20 vuoden ajan. Vaikka osinkotuotto ei kotimaisiin lappuihin verrattuna ole ollut valtava, suunta on oikea ja kurssikehitys hyvä.

5. Procter & Gamble Company +99 % + 24 %

Osinkoaristokraatti (korottanut osinkoaan 62 vuotta putkeen), joka on myös ollut salkussani melko kauan. Ensimmäinen erä on ostettu 2012 joulukuussa ja lisäystä tehty 2014 toukokuussa. Tasaista kasvavaa osinkoa ja vakuuttavaa omistaja-arvon kasvatusta.

Siinä tämän hetken Top 5. Salkusta löytyy lisäksi muutama muukin arvonsa lähes tuplannut osake ja osingot huomioiden kyseinen raja ylittyykin selvästi.

Metso kuuluisi tuottonsa puolesta myös tälle listalle, mutta Valmet-splitin ja myyntien takia en laiskana miehenä lähtenyt tuottoprosenttia laskemaan. Tuplauskerhoon kuuluisi myös Biohit lähinnä hyvän ajoituksen ja takavuosien isojen osingonmaksujen ja pääomanpalautusten takia. Sitä ei kuitenkaan salkussani enää ole eikä nykyiseen sijoitusstrategiaan mitenkään sopisi, joten tiputin senkin tältä listalta.

Joka tapauksessa, yllä olevasta listasta ja osakkeiden hankintahetkestä näkee, että aika tekee tehtävänsä. Varsinkin nyt kun takana on poikkeuksellisen pitkä nousumarkkina. Alkuvuosina osakkeita tuli joskus myytyäkin, mutta nykyään pysyn lähes poikkeuksetta ostopuolella. Yllä listatut osakkeetkin tulevat siis salkussa pysymään, ellei ihmeitä tapahdu.

Yhteenvetona: Vaikka vajaaseen kymmeneen vuoteen on mahtunut myös epäonnistuneita ja tyhmiäkin sijoituspäätöksiä sekä niistä seuranneita tappioita, osakesijoittaminen on ainakin toistaiseksi ollut taloudellisesti erittäin kannattava harrastus. Harrastus, joka on tuottanut kymmeniä tuhansia euroja ja paljon mielenkiintoisia hetkiä. Hajautus kannattaa aina muistaa, sillä ikäviltä yllätyksiltä ei voi välttyä. Suosittelen niistä huolimatta tätä harrastusta lämpimästi!

Lisää velkaa?

Lokakuun alussa uutisoitiin laajalti valtiovarainministeriön työryhmän ehdotuksesta, jonka mukaan suomalaisille asetettaisi enimmäisvelkamäärä vuositulojen perusteella. Esityksen mukaan velkaa saisi olla maksimissaan 4,5 kertaa kotitalouden bruttotulojen verran.

Ensin mieleeni tuli, että ongelmaa on lähdetty ratkomaan vähän turhan suoraviivaisesti velkaantumisastetta tuijottaen. Tämä kansantaloustieteessä usein käytettävä tunnusluku vertaa kotitalouksien velkaa käytettävissä oleviin vuosituloihin. Yksittäisen tapauksen kohdalla tällainen vertailu ei ole mielestäni kovin hedelmällinen, sillä se ei huomioi millään tavalla kotitalouden varallisuutta. Esimerkiksi 300.000 euron asuntovelka 60.000 euron vuosituloilla ei ole niin huolestuttava, jos velallisella on asunnon lisäksi miljoonan euron arvopaperisalkku.

Joka tapauksessa 4,5 kertaa vuosibruttotulo on useimmille aikamoinen läjä rahaa. Tai siis velkaa. Omassa yhden hengen kotitaloudessa tuo tarkoittaisi reilusti yli 300.000 euron velkataakkaa, jollaista en nykyvarallisuudellani todellakaan edes harkitsisi. Tällä hetkellä velkaa on selvästi alle puolet tuosta ”maksimimäärästä” ja silti velan määrä tuntuu ahdistavan suurelta. Ehkä vain pelkään velkaa liikaa? Ehkä pitäisikin ottaa reilusti lisää vipua sijoitussalkkuun ja isompaa lukaalia alle? Kyllä kai ne sentään valtiovarainministeriössä tietävät, missä riskirajat menevät.

Taidan kuitenkin jatkaa velan määrän suhteen toistaiseksi konservatiivisella linjalla. Saatan kuitenkin joutua aika lähelle määriteltyä riskiryhmää, jos hyppään osinkotulojen varaan esimerkiksi noin viiden vuoden kuluttua. Silloin asuntolainaa on todennäköisesti jäljellä vielä melkoinen siivu, mutta vuositulot tippuvat murto-osaan nykyisestä.

Ehkä tällainen katto ei muutenkaan keskivertokansalaista silmälläpitäen olisi ihan huono ratkaisu ylivelkaantumisen hillitsemiseksi. Huomioon pitäisi kyllä ottaa vuositulojen lisäksi myös kotitalouden rahoitusomaisuus lainapäätöksiä tehtäessä. Toivon ja uskon, ettei tässäkään maassa sentään ihan kaikki elä kädestä suuhun ja ”tili tyhjänä tilipäivään” -asenteella.

Osinko päivässä pitää päivätyön loitolla

Kuten yllä oleva kuvakin osoittaa, huomasin syyskuun osinkomerkintöjä katsellessani, että tapahtumia on enemmän kuin kuukaudessa arkipäiviä. Kvartaalin viimeinen kuukausi sisältää aina selvästi eniten osingonmaksajia, mutta kokonaisuutenakin tämän hetken osakesalkkuni tuottaa osinkoja 204 kertaa vuodessa. Muutama uusi, neljä kertaa vuodessa osinkoja maksava osake vielä tarvitaan, että jokaista vuoden työpäivää kohti saisi ainakin laskennallisessa mielessä myös passiivista tuloa.

Keskimääräinen yksittäinen osinko on tällä hetkellä suuruudeltaan reilu 36 € (miinus verot). Salkkuni on jo nyt erittäin hajautettu, mutta en näe mitään syytä rajoittaa omistamieni yritysten määrää. En seuraa yrityksiä erityisen aktiivisesti ostopäätöksen tekemisen jälkeen, koska en usko sen tuovan mainittavia lisätuottoja. Suurempien kurssireaktioiden yhteydessä selvittelen, että mistä on kysymys, mutta ei sekään paljoa aikaa vie. Tästä syystä voisin ottaa tavoitteeksi hankkia sen verran osakkeita, että osinkoja tulisi laskennallisesti vuoden jokaisena päivänä.

Tarvitsisin vähintään 25 000 €:n vuositulot, jotta voisin tarvittaessa ja halutessani jättäytyä pois palkkatyöstä. Jos pyöristetään vähän ylöspäin, niin tuo tarkoittaa 70 € päivässä. Tavoitteena voisi olla siis saatujen osinkosuoritusten määrän nostamista vielä 161 kappaleella ja keskimääräisen tilitapahtuman summan kaksinkertaistaminen. 40 kvartaalimaksajaa lisää, vanhojen omistusten lisäilyä ja ”muutama” osingonkorotus ja homma on paketissa.

Yksinkertaista, mutta taitaa tuohon vielä muutama vuosi mennä.