The Millionaire Next Door

Tai tuttavallisemmin miljonääri naapurissa. Sain siis vihdoin luettua tämän henkilökohtaisen taloudenhoidon perusteoksiin kuuluvan kirjan ja tässä tekstissä arvio kyseisestä kokemuksesta.

Kirjan olennainen havainto tiivistyy seuraavaan lauseeseen:

”Unfortunately, most Americans think that they are emulating the rich by immediately consuming any upward swing in their cash flow.” – Thomas J. Stanley

Millionaire Next Door on Thomas J. Stanleyn ja William D. Dankon laajoihin tutkimuksiin perustuva vuonna 1996 julkaistu kirja. Kirjan perusteena on laajat 80- ja 90-luvuilla tehdyt kysely- ja haastattelututkimukset Amerikan rikkaista. Rikkaiksi on tutkimusmateriaalissa laskettu kotitaloudet, joiden omaisuus on yli miljoonan dollarin arvoinen. Nykyrahassa mitattuna tuo raja olisi tietysti korkeampi, mutta yleisesti kaikki kirjassa esitetyt tulot, menot ja tavaroiden hintoihin pohjautuvat osat toimivat sujuvasti kun ajatteli päässään suoraan 1 USD = 1 EUR vaihtokurssilla. Kirjassa viitataan runsaasti konkreettisiin summiin kun miljonäärien ja muiden hyvätuloisten kulutusta vertaillaan.

Kirjan perusajatuksena on selvittää, miten suuren omaisuuden kerryttäneet ihmiset ovat pystyneet sen tekemään. Tähän kysymykseen se pystyy vastaamaan aika hyvin ja vastaus ei ole FIRE-skeneen tutustuneille suuri yllätys. Suurin osa miljonääreistä kuluttaa kuten keskiluokka, eikä varallisuus näy päälle päin. Miljonäärit ostavat käytettyjä autoja eivätkä tuhlaa rahaa mittatilauspukuihin. Osa miljonääreistä on saavuttanut merkittävän varallisuuden keskiluokkaisilla tuloilla, mutta suurin osa myös tienaa hyvin (kirjassa usein mainittu raja hyvätuloisella on 100.000 USD vuodessa).

Mielenkiintoisinta antia on kulutustottumusten vertailu kahden eri ryhmän välillä, PAW ja UAW. Ryhmä PAW koostuu esimerkillisistä varallisuuden kasvattajista (prodigious accumulators of wealth) eli kirjan mallioppilaista ja ryhmä UAW alisuorittajista (under accumulators of wealth). Jako näihin ryhmiin tehtiin omaisuuden perusteella laskukaavalla ikä * vuositulot ennen veroja / 10. Sinulla pitäisi siis olla omaisuutta kaavan antaman tuloksen verran. Jos omaisuutesi on yli kaksi kertaa enemmän kun kaavan antama tulos, olet PAW. Jos omaisuutesi on vähemmän kuin kaavan tulos jaettuna kahdella, olet UAW. Muussa tapauksessa omaisuutesi on keskimääräisellä tasolla. Sivuhuomatuksena sanottakoon, että kaava on aika tiukka ja esimerkiksi itse en sen antamaan tavoitteeseen pääse – en edes lähelle. Olen siis lähempänä kategoriaa UAW kuin PAW. Ollakseni PAW, nettovarallisuutta pitäisi löytyä yli 600.000 euroa.

Kotiin, ajoneuvoihin ja vaatteisiin tapahtuvaa kulutusta vertaillaan UAW ja PAW ryhmien välillä useiden esimerkkien avulla, mutta sen lisäksi kirjassa käsitellään perheen vaikutusta omaisuuden kartuttamiseen ja käyttäytymismallien periytymistä. Itselleni vähemmän kiinnostavia osioita olivat jotkin perheen sisäisiin raha-asioihin kuten perintöihin keskittyvä luku. Taloudellisen käyttäytymisen periytymisestä yleisesti oli mielenkiintoista lukea, mutta käytännön vinkit kuolinpesän hoidosta ja perinnönjaosta eivät tuntuneet itselleni kovin ajankohtaisilta.

Kaiken kaikkiaan suositeltava kirja, joka saa miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä ja sitä, mikä on oikeasti tarpeellista. Hardcore visukintuille kirjassa ei ole välttämättä mitään yllättävää, mutta mielenkiintoisia case-esimerkkejä löytyy tukemaan säästeliästä elämäntapaa. Välillä tosin käy kirjassa esiteltäviä urakeskeisiä kitupiikkejä jopa hieman sääliksi. Sisällössä näkyy paikoitellen kirjan ikä, esimerkkinä vaikkapa lehti-ilmoittelun avulla tapahtuva autokauppa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin suositeltava opus. Jos haluat lukea yhden FIRE-hörhöjen perusteoksista, voit tilata sen alla olevasta linkistä (huom. affiliate-linkki). Tietysti kannattaa sitä ennen tarkistaa saatavuus lähikirjastosta ja säästää nekin rahat!linkistä.

Adlibris – The Millionaire Next Door

Vuosi 2019 – Lähemmäksi taloudellista riippumattomuutta

Vuosi 2019 on paketissa, joten on hyvä katsoa taaksepäin ja arvioida vuoden onnistumisia ja epäonnistumisia.

Asetin vuoden alussa pari tavoitetta, jotka täällä blogissakin julkaisin. Pitää myöntää, että mielenkiinto tavoitteiden suhteen ei pysynyt ihan läpi vuoden huipussaan. Joitain oikean suuntaisia asioita tuli kuitenkin tehtyä. Seuraavassa tavoitteet ja tulokset.

Osinkotulot nettona 5600 €  – Vuosi sitten kirjoitin vielä kuukausittain osinkoraportteja, joissa julkaisin jokaisen kuukauden aikana saamani osingon bruttomääräisenä ja koko kuukauden netto-osingon (= brutto * 74,5 %). Sen jälkeen kun lopetin kuukausittaisen seurannan julkaisemisen, olen seurannut vain ennakonpidätyksen jälkeisen osingon määrää. Ennakonpidätysten jälkeen vuoden 2019 summa oli 5913,11 €. Suuresta osasta osinkoja on maksettu vain lähdeverot, joten nettosumma jää alle 5600 euron, mutta olen silti melko tyytyväinen tulokseen. Kasvua vuoden takaisesta tuli 900 €.

Fyysinen kunto nousuun – Jotta tavoite olisi konkreettisempi, tässä oli kolme helposti mitattavaa alitavoitetta: puolimaraton alle 1:40, penkkipunnerrus yli 115 kg ja elopaino alle 80 kg. Onnistuin näistä vain yhdessä, sillä vuoden lopussa puntari näytti 79 kg. Myös yhden puolimaratonin kävin juoksemassa ja elokuussa käytin siihen aikaa 1:41 ja osia – close, but no cigar. Voimaharjoittelusta en viime vuonna innostunut kunnolla oikein missään vaiheessa, joten penkkiykköstä ei tullut edes yritettyä, mutta eihän se olisi tietysti mennyt lähellekään tavoitetta. Lopputulos: tämäkin semi-ok.

Edellä mainittujen lisäksi vuoden hyviä puolia olivat taloudellisen tilanteen parantuminen entisestään – vuoden aikana osakesalkun koko ja käteisen määrä kasvoi selvästi yli 50.000 eurolla ja tällä hetkellä salkun koko lähestyy 200.000 euron rajapyykkiä. Taloudellinen riippumattomuus tuli siis ison askeleen lähemmäksi. Vuoden lopun tilanne on päivitetty Portfolio -sivulle.

Muutin viime keväänä uuteen kotiin, joten laskettakoon se myös vuoden plussapuolelle. Tämän lisäksi luovuin autosta vuoden loppupuolella. Olen tottunut autoiluun, sillä omistin auton 20 vuoden ajan. Julkisiin totuttelu on ollut siis iso muutos, mutta vaikutukset ovat näkyneet heti kuluissa. Liikkumiseen ei mene rahaa juuri ollenkaan auton omistamiseen verrattuna. Huonoja puoliakin tietysti on, mutta toistaiseksi mennään näin.

Negatiiviselle puolelle on laskettava se, että työmotivaatio ei ole vieläkään kovin korkealla. Herätyskelloon herääminen on varsinkin menneen syksyn ja alkutalven aikana tuntunut todella vaikealta. Tällä hetkellä töitä tulee tehtyä ainoastaan siitä saatavan korvauksen takia, joka ei ole ihan optimitilanne. Olen huomannut ajattelevani entistä enemmän, mitä voisin tehdä nykyisen päivätyöni sijaan, mutta en ole mitään kuningasideaa ainakaan toistaiseksi keksinyt. On siis mahdollista, että jatkan nykyisissä hommissa kunnes taloudellinen vapaus koittaa. Entistä enemmän pitää kuitenkin suunnitella myös sitä, mihin käytän aikani sitten kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu. Sen asian pohtimista pitää jatkaa myöhemmässä tekstissä.