Taktiikkani laskumarkkinassa

Tämä viikko on ollut huomattavasti keskimääräistä helpompi sijoittajalle, jonka taktiikka on laadittu etukäteen. Kaikille muille viikon alamäki on tarjonnut jännittävää epävarmuuden aikaa.

Minun ei ole rehellisesti sanottuna tarvinnut miettiä tällä viikolla hetkeäkään toimintaani osakemarkkinoilla. Tämä johtuu siitä, että strategiani on päätetty etukäteen. Viikon aikana on tapahtunut suuria muutoksia osakkeiden arvostuksessa ja sillä ei ole kummoista roolia strategiassani. Ei oikeastaan missään muussa asiassa kuin ostokohteen valinnassa. Myyntiä ei ole siis tarvinnut miettiä missään kohti.

Toinen strategiani kulmakivi on olla koko ajan lähes 100 % osakkeissa, vararahastoa lukuunottamatta. Lisää osakkeita ostetaan siis silloin kun käteiskassaan tulee rahaa eli yleensä pian palkkapäivän jälkeen. Tällä viikolla en ole saanut merkittävästi lisää käteistä, joten ostamistakaan ei ole tarvinnut harkita.

Eli:

1. Lisää osakkeita ostetaan silloin kun palkka tulee tilille

2. Myyntiä harkitaan vain silloin, jos joku yritys leikkaa merkittävästi osinkoaan

3. Osingoista nautitaan joka viikko

Piensijoittajan elämä on huomattavan helppoa markkinoiden heilumisesta riippumatta, kunhan strategia on vaan etukäteen laadittu ja siinä pysytään. Osakesalkun arvolla ei ole minulle sijoitustavoitteen osalta suurtakaan roolia, joten sitä ei tarvitse varsinkaan laskumarkkinassa seurailla. Takkiin tulee, mutta ainoastaan virtuaalisesti ja väliaikaisesti.

Helppoa ja yksinkertaista. Jopa jyrkässä laskumarkkinassa. Herättäkää maaliskuun puolivälissä palkkapäivän jälkeen kun on taas aika käydä ostoksilla.

PS. Henkilökohtaisesti luulen, että koronavirus on aiheuttanut suhteellisen nopeasti ohimenevän markkinahäiriön. Tämä on kuitenkin pelkkä arvaus, enkä anna henkilökohtaisten luulojeni vaikuttaa etukäteen laadittuun sijoitusstrategiaani. Samasta syystä en spekuloi päivittäisellä arvopapereiden hinnanmuodostuksella, sillä se on pelkkää arvailua ja siten sopivaa treidareille sekä muille lottoamisen ystäville.

Elämä ilman autoa

Myin autoni viime vuoden lopulla enkä ostanut uutta tilalle. Tällä liikkeellä oli tarkoitus kokeilla, voinko säästää ison kasan rahaa elämällä ilman autoa. Kyseessä on ollut minulle melkoinen ihmiskoe, sillä olen omistanut auton käytännössä lähes katkotta siitä lähtien kun sain ajokortin 18-vuotiaana. Nyt muutaman kuukauden autotonta elämäntapaa viettäneenä on aika tehdä arvio tämän kokeen tuloksista.

Kuten melkein kaikissa asioissa, myös autottomassa elämässä on hyviä ja huonoja puolia. Osaa näistä osasin etukäteen odottaa ja osa tuli hieman yllätyksenä. Aloitetaan hyvistä puolista.

  1. Raha – Säästän jo kuukausitasolla ihan järkyttävän määrän rahaa. Tällä hetkellä kaikelle liikkumiselle tulee kuukaudessa hintaa alle 100 euroa. Melkein saman verran meni aiemmin oman auton polttoaineisiin, puhumattakaan vakuutuksista, veroista, huolloista, pysäköinnistä, arvonalenemasta jne. Nykyinen summa sisältää kuukausilipun ja säännöllisen epäsäännöllisiä lisävyöhykematkoja. Taksia en ole tarvinnut vielä kertaakaan autottoman jakson aikana.
  2. Hyötyliikunta – En asu ihan linja-autopysäkin tai juna-aseman vieressä, joten saan päivittäin ihan pakon sanelemana jonkin verran hyötyliikuntaa. Edestakainen työmatkani sisältää noin kolme kilometriä kävelyä, joka tulee jokaisena arkipäivänä bonuksena muun liikunnan päälle. Lisäksi hoidan myös kaikki kauppareissut kävellen (joko erikseen tai kilometrin lisälenkkinä työmatkalla).
  3. Muu kulutus – Koska hoidan kauppareissut kävellen, se tarkoittaa että kaikki ostokset on myös kannettava itse kotiin. Olen huomannut ostavani hieman vähemmän mehuja, kivennäisvesiä, olutta ynnä muita elintarvikkeita, joita ilmankin ihminen näemmä hengissä selviää.

Näistä kaksi ensimmäistä olivat ihan odotettuja ja toivottuja hyötyjä, mutta viimeinen tuli jossain määrin yllätyksenä.

Vaikuttaa hyvältä, eikö? No, ei tämä kuitenkaan pelkkää upeaa mahtavuutta ole ollut vaan joitain miinuspuoliakin on tullut kokeen aikana vastaan.

  1. Joustavuuden ja vapauden puute – Tämä oli odotettavissa, mutta ilman autoa olet julkisten kulkuneuvojen aikataulujen, fillarin tai omien jalkojen varassa. Lyhyillä matkoilla tämä ei haittaa, mutta kun asioita pitää hoitaa kauempana niin suunnittelua vaaditaan ja joskus asioita pitää vaan siirtää tai jättää tekemättä, koska ei ole omaa autoa.
  2. Liikkumiseen kuluu aikaa – Työmatkani kesto ei juurikaan kasvanut vaihtaessani julkisiin. Tämä onkin hyvä asia, sillä se on (valitettavasti) matka, joka pitää tehdä usein. Sen sijaan muu matkustus esimerkiksi harrastuksiin, kavereiden tai omien vanhempien luokse saattaa kestää varsinkin tiettyinä viikonpäivinä tai ajankohtina huomattavastikin kauemmin kuin aikaisemmin. Tästä johtuen joitain matkoja jää myös kokonaan tekemättä.
  3. Julkiset kulkuneuvot eivät ole viihtyisiä – Oma auto on lopulta aika luksusta. Pystyt säätämään istuma-asennon, lämpötilan ja matkustamon muutkin olosuhteet mieleiseksesi. Julkisissa et saa välttämättä edes istumapaikkaa. Vielä suurempana miinuksena on matkaseura, jota et valitettavasti saa valita. Normaalissa työmatkaliikenteessä kulkuvälineet ovat melko täynnä, mutta matkustava kansalaisaines on suhteellisen sivistynyttä ja hyväkäytöksistä. Samaa ei valitettavasti voi sanoa iltojen ja viikonloppujen matkustajista. Alkoholistit, nistit ja huonokäytöksinen ”nuoriso” käy liiankin tutuksi.
  4. Sää – Työmatkani sisältää kolme kilometriä kävelyä. Ja se fakta ei ole riippuvainen siitä, sataako ulkona kaatamalla vettä kera 20 m/s tuulen vai ei. Enough said.

Olen taipumassa sille kannalle, että taloudellisen riippumattomuuden budjettiin minun kannattaa laskea varaus oman auton aiheuttamille kuluille. Loppujen lopuksi, tavoittelen taloudellista riippumattomuutta vapauden takia ja auton omistaminen vielä nykyäänkin enemmänkin lisää kuin rajoittaa vapautta. Poliittinen päätöksenteko on vaakaa tehokkaasti toiseen suuntaan kallistanut jo pitkän aikaa ja autoilijoita on lähinnä käytetty pohjattoman verokirstun täyttäjinä, mutta kyllä se oma auto tuo maksuvelvoitteiden ohella myös liikkumisen vapautta.

Toistaiseksi mennään kuitenkin näin. En itsekään vielä tiedä, kuinka pitkään tulen autottomana jatkamaan, mutta tavoitteena on mennä nyt ainakin tämän vuoden loppuun tällä tavalla. Pidätän kaikki oikeudet muutoksiin lyhyelläkin aikavälillä.