Osto – Main Street Capital Corporation

Taskun pohjalle oli taas kertynyt sen verran sijoitettavaa rahaa, että oli aika käydä ostoksilla. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen ostos. Avasin pelin kasvattamalla positiotani Main Street Capital Corporationissa.

MSCC on BDC (Business Development Company) eli sijoitusyhtiö, joka keskittyy pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusjärjestelyihin. Yhtiö tarjoaa pitkäaikaisia lainoja yrityksille ja osassa MSCC:n tarjoaman rahoituksen ehtona on osaomistajuus yhtiöstä. Osa MSCC:n tuloista tuleekin korkojen lisäksi sen omistamien yritysten osingoista. BDC yritykset ovat sijoituskohteina tyypillisesti kohtuullisen riskipitoisia, josta palkkiona on usein suuri osinko. Suuri osinko johtuu siitä, että BDC yritysten verotus on samantyyppinen kuin REIT (Real Estate Investment Trust) yhtiöillä. Yritykset saavat merkittäviä verohelpotuksia tai vapautuvat yritysverosta kokonaan mikäli ne maksavat omistajilleen tuloksestaan yli 90 % ulos osinkoina.

MSCC maksaa osinkoa kuukausittain ja lisäksi mahdollisen lisäosingon kaksi kertaa vuodessa. Yhtiön osingonkorotusputki on seitsemän vuoden pituinen ja viime vuonna se maksoi osinkoa 2,785 $ osakkeelta. Tämän hetken kurssilla osinkoprosentti on mukava 7,19 %.

OSTO: Main Street Capital Corporation (MAIN) 35 kpl – 39,68 $

Hinta sisältää kaupankäyntikulut. Kokonaisomistukseni yrityksessä on nyt 120 osaketta. Pidän tätä toistaiseksi riittävänä painona, enkä suunnittele lähiaikoina enää lisääväni omistustani. Tämän päivän valuuttakurssilla laskettuna tämä osto lisää vuosittaiseen netto-osinkopottiini 59,39 € .

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.

Sijoittaminen osinko-osakkeisiin

Olen valinnut strategiakseni sijoittaa vaivalla säästetyt rahavarani osinkoa, ja mielellään kasvavaa sellaista, maksaviin yrityksiin. Tämä strategia sopii minulle paristakin syystä, joita avaan hieman tässä tekstissä.

Ensinnäkin minulle tärkeä pointti, eritoten laskumarkkinan yllättäessä – Kasvavaa osinkoa maksavia osakkeita on helppo omistaa ja ostaa kun kerrytät säästöjäsi

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen. Tavoittelen sijoittamisella osakesalkkua, jonka tuotto kattaa kustannukseni. Tarkemmin sanottuna salkkua, jonka ulos maksamat osingot kattavat kaikki elinkustannukseni. Salkun koolla ei itsessään ole merkitystä. Ainoastaan sillä, että se tuottaa riittävästi kassavirtaa. Kun tämän sisäistää, laskumarkkinassa kyykkäävän salkun arvon ei pitäisi ahdistaa – ainakaan teoriassa. Alenevat kurssithan ainoastaan antavat mahdollisuuden ostaa jo muutenkin loppuelämäksesi hankkimiasi osakkeita entistä alempaan hintaan. Sehän on erinomainen diili, sillä oletettavasti ainakin osa kasvavaa osinkoa maksavista laatuyrityksistä pystyy kasvattamaan osinkoaan myös laskumarkkinassa. Tästä on osoituksena koko osinkoaristokraattien lista, eli yritykset jotka ovat nostaneet osinkoaan vähintään 25 vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on osunut jo pari suurempaakin pörssiromahdusta. Lisäksi säästämisvaiheessa osinkotulosi kasvavat kuukaudesta ja vuodesta toiseen – vaikka salkun markkina-arvo laskisikin. Tällä on erittäin motivoiva vaikutus säästämiseen.

Toinen oletus, jonka voi suhteellisen turvallisesti tehdä on se, että osinkoa kasvattavia yrityksiä sisältävän hajautetun salkun osinkotuoton vuosittainen kasvu vastaa osapuilleen inflaatiota. Tällöin inflaatiota ei tarvitse erikseen huomioida kun arvioidaan taloudelliseen riippumattomuuteen riittäviä osinkotuloja. Jos osinkojen kasvu sattuisi olemaan jopa inflaatiota nopeampaa, niin sehän on pelkkää bonusta.

Toinen pointti liittyy käytännössä suoraan edellä mainittuun osinko-osakkeiden ominaisuuteen ja epävakaisiin pörssimarkkinoihin – Kasvavaa osinkoa maksavia yrityksiä on helppo omistaa kun elät säästöilläsi.

Siinä missä ensimmäinen pointti on tärkeä ajanjaksolla, jossa sijoitusvarallisuutta vasta kerrytetään, toinen pointti on oleellinen kun taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu. Osinko-osakkeiden ohella toinen tyypillinen strategia taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiseen on säästöjen sijoittaminen indeksi(osuus)rahastoihin. Tarkemmin rahastojen kasvuosuuksiin, jotka eivät maksa osinkoja ulos vaan sijoittavat ne automaattisesti uudestaan. Tämäkin on erittäin hyvä strategia ja sillä vältetään osinkojen maksamisesta koituvia veroseuraamuksia säästöjen kerryttämisvaiheessa. Pääoman kerryttäminen on siis nopeampaa ja tämä on iso plussa. Kasvuosuuksiin liittyy kuitenkin eräs heikkous silloin kun taloudellinen riippumattomuus eli ennalta tavoitteeksi asetettu salkun koko on saavutettu ja tuotoilla aletaan kattamaan elinkustannuksia. Tyypillisesti indeksisijoittajat seuraavat 4 % sääntöä eli tavoittelevat pääomaa, josta ensimmäisenä säästöillä elämisen vuonna voi nostaa mainitun prosentin pääomasta. Euroissa saman suuruinen summa (inflaatiokorjattuna) nostetaan myös seuraavina vuosina. Teoriassa 4 % säännöllä pääoman ei pitäisi loppua koskaan kesken, mutta jos pitkäkestoinen pörssiromahdus tapahtuu juuri sinä vuonna kun päätät jäädä varhaiselle eläkkeelle, olo voi tuntua hetkellisesti epämukavalta salkun kutistuessa.

Näistä syistä olen päätynyt sijoittamaan pääasiassa osinkoaan kasvattaviin yhtiöihin. Tämä ei missään nimessä ole ainoa tai välttämättä edes paras strategia taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen, mutta se tuntuu toimivan ja sopii minulle!

 

Passiivisuuden vaikeus – kärsivällisyys on hyve sijoittamisessa

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten moni piensijoittaja yrittää saada osakemarkkinoilla ylituottoa käymällä kauppaa aktiivisesti. Omassa tuttavapiirissänikin tätä harrastetaan. Ja lähes poikkeuksetta tällä tavalla hävitään vuodesta toiseen indeksille.

On monesti todettua, että aktiivisella ”salkunhoidolla” aiheutetaan ylimääräisiä kuluja ja lisäksi menetetään tuottoja, koska ostojen ja myyntien ajoittaminen ei onnistu. Eli yleensä ollaan pois markkinoilta silloin kun siellä pitäisi ehdottomasti olla. Vaikuttaa vieläpä siltä, että suuri osa aktiivisista kauppaa käyvistä sijoittajista tiedostaa tämän, mutta jatkaa siitä huolimatta samalla vahingollisella strategialla vuodesta toiseen (tietysti keksimällä uusia perusteita osto- ja myyntisignaaleille, jolla tämä myytinen indeksituotto saataisiin selätettyä). Miksi näin toimitaan, eikä nautita holdauksen ja hajautuksen tuomasta ilmaisesta lounaasta? Oma teoriani on se, että ihmisten on vaikea olla tekemättä mitään. Tämä taito pitää ehdottomasti oppia, jos sijoittamisessa ja säästämisessä aikoo menestyä.

Miten itse käyn kauppaa?

Teen kuukaudessa keskimäärin yhden tai kaksi transaktiota pörssissä. Ne ovat ostoja. Joissain poikkeuksellisissa tilanteissa saatan myös myydä omistuksiani, mutta tämä on harvinaista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi verohyöty tai erittäin merkityksellinen muutos omistamani yrityksen tulevaisuudennäkymissä.

En siis yritä aktiivisesti arvioida, onko omistamieni yritysten osakkeet mahdollisesti ylihintaisia tai niiden kurssi noussut viime aikoina ”liikaa” – ja myydä osakkeita tällaisten arvioiden perusteella. Tämä ei vaan maksa vaivaa voimakkaasti hajautetulla salkulla ja kuten todettu, ajoitus vain menisi luultavasti väärin. Mieluummin pidän osakkeet salkussani ja nautin jatkuvasta osinkovirrasta piittaamatta liikaa kurssiheilahteluista. Ostaessani taas analysoin kiinnostavaa yritystä jonkin verran, mutta siitäkään en tee taidetta ja luotan tunnuslukujen lisäksi omaan fiilikseen yrityksestä. Ostokriteereihini palaan myöhemmin.

 

 

Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän genren blogien perinteisiin kuuluu asettaa tavoitteita erilaisille aikajaksoille. Ja miksipä keksisin jotain omaperäisempää kun voin kopioida saman idean tähänkin blogiin? Rehellisesti sanottuna uskon myös, että tavoitteiden kirjaamisesta ja niiden seuraamisesta on hyötyä. Eli tässä tavoitteeni vuodelle 2018 tärkeysjärjestyksessä:

  1. Säilytä (mielen)terveys – tämä tavoite pitää sisällään sen, että työ ja vapaa-aika pysyy balanssissa. Lisäksi urheiluun pitää yhä käyttää aikaa muutama tunti (>2h) viikossa ja syödä hieman järkevämmin kuin vuonna 2017 tuli tehtyä. Terveys ennen rahaa.
  2. Osinkotulot nettona 4500 € – enpä jaksanut nyt tarkemmin kalkuloida, onko tämä edes teoriassa mahdollista. Liian helppo tavoite tämä ei ainakaan ole.
  3. Sijoitussalkun koko vuoden lopussa vähintään 150 000 € – tähän tietysti vaikuttaa aika paljon se, miten osakemarkkinat yleisesti seilaa. Haastava tavoite siksikin, että tiedän ensi vuonna joutuvani säästämään käteistä asunnon ostoon liittyviä maksueriä varten.

Jos ensimmäinen tavoite täyttyy, niin muista voidaan jopa tarvittaessa tinkiä. Vuoden päästä nähdään, miten kävi. Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Tai oikeasti viimeistään 44-vuotiaana, mutta pyöreä luku otsikossa on myyvempi. Kun kalenteriin napsahtaa vuosi 2025, niin tämän blogin kirjoittajan on viimeistään aika vetäytyä kokopäivätyöstä. Vaikka taloudellisessa mielessä saattaisi olla mahdollista lopettaa töiden tekeminen tuolloin kokonaan, jonkinlainen osa-aikatyö harrastuspohjalta vuoden tai parin sapattivapaan jälkeen on todennäköisempi vaihtoehto.

Mitä tämä sitten edellyttää? Kaikillahan on oma ja erilainen vastauksensa klassiseen kysymykseen ”Kuinka paljon on tarpeeksi?”. Oma väärä vastaukseni perustuu hihasta vedetyille laskelmille, joiden mukaan tarvitsen taloudelliseen vapauteen noin 1500 €:n kuukausittaiset nettotulot. Kyseisellä tulotasolla pystyisin kattamaan peruselämisen, mutta juurikaan ylimääräistä matkusteluun tai muuhun vastaavaan mukavaan puuhailuun ei olisi laittaa. Kulutustottumukseni ovat onneksi vaatimattomia ja harvoin kulutan kuukaudessa yli tuhatta euroa asumiskulujen lisäksi. Normaali taso lienee 700-800 euroa, vaikka tarkkaa kulujen kirjaamista en ole ennen tämän blogin aloittamista harrastanut.

Tuloni suunnittelen saavani pelkästään osingoista, enkä aio realisoida omistuksiani. Tavoitteena olevaan tulotasoon tarvitsisin siis noin 480 000 euron osakesalkun 5 % vuosittaisella osinkotuotolla. Tavoitteeni on siis hieman vaatimattomampi kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tarvitsevat (tai luulevat tarvitsevansa) keskimäärin 3,3 miljoonaa euroa voidakseen lopettaa työnteon säilyttäen nykyisen elintasonsa. Joko suomalaisten elintaso on käsittämättömän korkea tai he eivät osaa laskea. Näillä tavoitteilla ei siis ole ihme, että suomalaiset ovat lottokansaa (ja WinCapita, Bitcoin ja muut vastaavat pika-arvat kiinnostavat).

Oli miten oli, näillä laskelmilla salkustani uupuu pitkälle yli 300 000 euroa, jotka pitäisi haalia kasaan seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tavoite on vähintään haasteellinen. Täyttyessään se tarkoittaisi sitä, että minulla nollatilanteesta taloudelliseen riippumattomuuteen pääseminen kestää 15 vuotta.

Aiemmin tapahtunutta

Koska kiviäkin kiinnostaa, niin otetaan tähän väliin lyhyt historiakatsaus siihen, miten ja miksi allekirjoittanut on tässä jamassa vuoden 2017 lopussa.

Aloitin osakesäästämisen vuonna 2010. Tuolloin olin ollut työelämässä muutaman vuoden, mutta palkka oli hanurista ja säästämistä harrastin vain asuntolainan lyhentämisen muodossa. Näin myöhemmin tarkasteltuna aloitin osakkeiden ostamisen oikeaan aikaan, sillä vältin vuoden 2008 finanssikriisiin – joka olisi luultavasti tappanut alkuinnostuksen sijoittamiseen hyvinkin tehokkaasti.

Alkusysäys osakesäästämiselle ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiselle tuli eksyttyäni jotain kautta blogiin nimeltä ”Kohti taloudellista riippumattomuutta” (kyseinen blogi ei ole enää aktiivinen, mutta varsinkin vanhemmat kirjoitukset sisältävät hyvää tietoa sijoittamisesta ETF-indeksiosuusrahastoihin). Luin blogin postit läpi parissa viikossa ja aloin suunnittelemaan oman sijoitussalkun kasaamista. Eikä se jäänyt vain suunnitelmaksi, vaikka tuolloin palkastani ei asuntolainan lyhennyksen ja muiden pakollisten kulujen jälkeen juurikaan säästöön jäänyt. Avasin arvo-osuustilin Nordnetiin ja pian työnnettiinkin sitten nuoruuden innolla ”kovalla” työllä tienattuja rahoja Nokiaan, Talvivaaraan ja eräisiin muihin silloisten tähtiyritysten osakkeisiin. Suuria tappioita en kuitenkaan tehnyt, sillä ymmärsin alusta alkaen hajauttamisen tärkeyden ja muutama arpa jopa voitti. Alkutaipaleella sijoitin lähinnä kotimaisiin osakkeisiin ja muutamaan ETF-rahastoon, mutta vuoden 2011 lopussa aloin tekemään suoria osakeostoja myös USA:n markkinoilta.

Vuoden 2010 jälkeen olen sijoittanut lähes jokaisesta kuukausipalkastani edes jonkin osan osakkeisiin, vaikka motivaatio säästämiseen ja sijoittamiseen on elämäntilanteiden mukana vuosien varrella hieman vaihdellutkin. Tämä on varmasti tuttu ilmiö muillekin osakesäästämistä harrastaville ja taloudellista riippumattomuutta jahtaaville. Matka on pitkä ja välillä tulee jaksoja, jolloin ei jaksaisi kiinnostaa. Mutta sitten vapauden kaipuu jälleen palaa ja hetkellisten repsahdusten jälkeen motivaatio palautuu jopa aiempaa korkeammalle tasolle. Kyllä se maali siellä odottaa, kunhan jaksaa painaa.

Strategiana minulla on ollut nyt jo usean vuoden ajan sijoitusten painottaminen osinkoa maksaviin ja mielellään sitä kasvattamaan pyrkiviin yrityksiin. Salkkuni on niin (yli)hajautettu, että indeksisijoittaminen olisi varmasti järkevämpää, mutta jostain syystä yksittäisten yritysten osakkeiden omistaminen ja niiltä saadut osingot antavat kiksejä. Päiväkauppaa en ole osakkeilla käynyt koskaan – enkä käy (ja sen kyllä huomaa, toivottavasti). Koska suunnittelen kattavani tulevaisuudessa kuluni osingoilla, salkun tuottama kassavirta on minulle jopa markkina-arvoa tärkeämpää.

Tässä yhteenveto siitä, miten sijoitussalkkuni on kehittynyt vuodesta 2010 lähtien (arvo vuoden lopussa):

2010: 4 007,42 €

2011: 21 694, 17 €

2012: 41 687,19 €

2013: 59 033,70 €

2014: 71 014,40 €

2015: 84 306,60 €

2016: 106 396,57 €

2017: 123 241,87 €

Kehitys olisi voinut ollut nopeampaakin, mutta suunta on ollut koko ajan oikea. Nyt pitää kuitenkin kiristää ruuvia, jotta se varhaiseläke edes jonain päivänä koittaisi. Jatkossa salkkuni sisällön ja arvon kehittymistä seurataan Portfolio -sivulla.

Kirjoittajasta

Siis minkälainen autisti tätäkin blogia naputtelee? No tässä hieman taustatietoja blogin pitäjästä, jos jotakuta sattuu sellaiset kiinnostamaan.

Olen 37-vuotias, perheetön mies. Asun Helsingissä ja työskentelen yksityisellä sektorilla asiantuntijatehtävissä IT:n parissa. Kokopäivätyössä olen ollut keskeytymättä vuodesta 2006 lähtien. Nykyisellään työni on melko vaativaa ja stressaavaa, enkä odota innolla viettäväni seuraavaa kolmeakymmentä vuotta nykyisen kaltaista työtä tehden – tai vaihtoehtoisesti heittäväni viisikymppisenä lusikan nurkkaan stressin aiheuttaman sydänkohtauksen seurauksena. Sekin on mahdollinen skenaario tällä menolla. Töiden tekeminen ei kuitenkaan ole ihan täysin perseestä, hyviäkin puolia löytyy. Opiskeluaikaisiin duunarihommiin verrattuna rahallinen korvaus nykyisistä tehtävistä on kohtuullinen ja työ tarjoaa muitakin kuin fyysisiä haasteita. Näistä hyvistä puolista huolimatta töiden teko ei pitkällä tähtäimellä sihtaillen maistu 45-50 tunnin viikkoannoksina tästä hamaan hautaan.

Arvostan yli kaiken vapautta päättää itse tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni, joka onkin tärkein syy siihen, miksi tavoittelen taloudellista riippumattomuutta – ja jos suoraan sanotaan, ehkäpä keskeisin syy myös siihen, että olen perheetön. Vapaa-ajalla harrastan vetelehtimisen lisäksi liikuntaa ja musiikkia. Näihin harrastuksiin olisi hienoa suunnata myös enemmän aikaa, jos työltä ja (osittain sen aiheuttamalta) yleiseltä saamattomuudelta kykenisi. Tuo mainittu vetelehtiminen tosin onnistuu rajallisella vapaa-ajalla tälläkin tarmokkuuden tasolla.

Nyt loppui lätinä ja seuraavissa posteissa mennään itse asiaan. Eli mitä säästämisen ja sijoittamisen suhteen on tapahtunut aiemmin, missä mennään nyt ja mitä pitäisi tapahtua seuraavien vuosien aikana, jotta tavoite taloudellisesta riippumattomuudesta täyttyisi.

Osingoilla vapaaksi – Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on toimia eräänlaisena päiväkirjana ja kirittää allekirjoittanutta saavuttamaan tavoitteensa taloudellisesta riippumattomuudesta vuoteen 2025 mennessä. Ihan nollatilanteesta tähän projektiin ei lähdetä, mutta vuoden 2017-2018 vaihde on hyvä hetki (tai voi se olla ihan paska hetkikin, mutta siitä nyt silti lähdetään) aloittaa tämän 7 vuoden ”loppukirin” seuraaminen ja dokumentoiminen. Blogin sisältö tulee pääasiassa keskittymään blogin pitäjän henkilökohtaisen talouden seurantaan ja osakesijoittamiseen. Toki täältä voi satunnainen lukijakin löytää vinkkejä (tai varoittavia esimerkkejä) säästämistä ja piensijoittamista ajatellen. Varaan kuitenkin oikeuden kirjoittaa myös muista talouteen liittymättömistä aiheista, jos siltä sattuu tuntumaan. Ja minkäs sille voit? Älä lue, jos (kun) ei kiinnosta.

Tämän aihealueen blogeja on valtavasti. Ja suuri osa on helvetin tylsiä. Toki niin on luultavasti tämäkin. Heti kärkeen totean, että tästä blogista on aivan turha hakea mitään uusia ja uraa uurtavia avauksia osakesijoittamisen saralta. Olen sijoittajana laiska, joten en edes yritä keksiä mitään uusia hienoja markkinoita voittavia sijoitusmetodeja. Sijoitan pääasiassa osinkoa maksaviin osakkeisiin ja hajautus on vähintään riittävä.

Siinäpä se lyhyesti. Seuraavassa postissa kerron vähän taustoja itsestäni.