Oikotie onneen

Olen pyöritellyt viime aikoina mielessäni kysymystä siitä, että voisiko tavoitteeseen pääsyä nopeuttaa. Nykyisellä tavalla varallisuus ja passiivinen tulovirta kasvaa tasaisesti, mutta mitä jos perille voisi päästä nopeamminkin?

Tämä ajatelma lähti oikeastaan siitä kun lueskelin jokin aika sitten blogia nimeltä FI Fighter. Blogin kirjoittaja aloitti sijoittamalla säästöjänsä osinkokasvuyritysten osakkeisiin, mutta teki myöhemmin matkan varrella hieman toisenlaisia liikkeitä kerryttääkseen varallisuuttaan nopeammin. Näihin kuuluivat mm. sijoittaminen isolla panoksella San Fransiscon alueen kiinteistömarkkinoille hankkimalla sijoitusasuntoja silloin kun alueen hinnat olivat valtavassa nousupaineessa ja myöhemmin käytännössä koko sijoitusomaisuuden kiinnittäminen kulta- ja hopeakaivososakkeisiin kun niiden arvostus oli pohjalla. Tällaisten panostusten myötä omaisuus kasvoi muutamassa vuodessa melko hurjiin lukemiin. Hieman tarinalta vie pohjaa se, että jossain vaiheessa blogistin mielenterveys selvästi järkkyi ja hän hurahti kryptovaluuttoihin. Tavoitteena oli kuitenkin riittävän varallisuuden saavuttamisen jälkeen siirtyä jälleen osinko-osakkeisiin ja elellä niiden maksamilla osingoilla.

Kuten mainittu, nykyinen sijoitusstrategiani on toiminut melko hyvin ja passiivinen tulovirta on tasaisessa kasvussa. Tätä, sijoitussalkun koon kasvaessa toivottavasti kiihtyvää, vauhtia pitää kuitenkin jatkaa vielä monta vuotta ennen kuin tavoitteessa ollaan. ”Best-case scenario” ennustaa tällä hetkellä noin viiden vuoden matkaa taloudelliseen riippumattomuuteen ja realistisempi arvio on seitsemän vuoden tuntumassa. Tuo aika kuulostaa tällä hetkellä masentavan pitkältä, vaikka toki taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen 42-44 vuoden iässä olisi hieno juttu.

Vaihtoehtona olisi pyrkiä etsimään vahvasti aliarvostettuja sijoituskohteita ja hakea ylituottoa sijoituksille. Vaihtoehtona olisi unohtaa osingot ja panostaa ainoastaan salkun markkina-arvon kasvatukseen suuremmalla riskillä. Tällä tavalla 5-7 vuoden matkalle voisi löytyä oikopolku. Aliarvostuksia ja markkinaromahduksia voi kuitenkin hetkellisesti kohdistua tiettyyn toimialaan (esimerkiksi edellämainittu kaivosteollisuus, öljynjalostus tms.) tai pienemmässä mittakaavassa sitä voi löytyä yksittäisistä yrityksistä. Jotta tällaisista hetkellisistä aliarvostuksista pääsisi merkittävästi hyötymään, pitäisi panosten olla korkeita. Tuotto ja riski kulkevat tietysti käsi kädessä ja toki on aina mahdollista, että sijoittajan arvioima aliarvostus ei olekaan aliarvostusta vaan matka jatkuu alaspäin aina pohjalle saakka.

Tälläkin hetkellä pyrin toki hakemaan arvostustasoiltaan järkeviä sijoituskohteita osinkoyritysten joukosta. Välillä tämä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Varsinkin jenkkilän blue-chip osakkeissa P/E luvut huitelee tällä hetkellä niillä tasoilla, että edullisia ostokohteita on vaikea löytää. Pitäisikö siis repäistä, laittaa jenkkiosakkeet myyntiin ja pistää 100 k€ kiinni vaikkapa Nordean osakkeeseen, jonka arvostus on tällä hetkellä varsin kohtuullisen oloinen?

Jätetään tämä kuitenkin toistaiseksi ajatusleikin tasolle ja jatketaan hyväksi havaitulla, joskin pitkällä reitillä. En kuitenkaan lopullisesti hautaa ajatusta oikopolun ottamisesta, jos todella houkutteleva tilaisuus tulee vastaan.

Osakesijoittajan perusteos – Sattuman kauppaa Wall Streetillä

Sain vihdoin viimein luettua usean indeksisijoittamisen nimeen vannovan osakesijoittajan suosikkiteoksen eli Burton Malkielin Sattuman kauppaa Wall Streetillä (A Random Walk Down Wall Street). Ja lukukokemus olikin varsin mielenkiintoinen, joten tavoistani poiketen päätin kirjoittaa lyhyen kirja-arvostelun.

Luin kirjan vuonna 2016 ilmestyneen 11. painoksen englanninkielisenä. Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu jo 1973 ja teos on saanut päivityksiä melko tasaisin väliajoin. Ja voin kuvitella, että uusimman painoksen sisältö poikkeaa jopa suurelta osin ensimmäisistä painoksista. Pääasiallinen sanoma on kuitenkin pysynyt samana. Jo yli neljäkymmentä vuotta sitten Malkiel kehotti sijoittajia laittamaan rahansa kiinni indeksiin (tosin nykymuotoisia indeksirahastoja ei oltu tuolloin vielä keksittykään) ja se sanoma on säilynyt aina uusimpaan  painokseen saakka. Ja Malkielin sanojen mukaan tämä usko on vuosien varrella ainoastaan vahvistunut. Suuri syy uusien painosten tekemiseen on ollut se, että viime vuosina markkinoille on tullut paljon uusia sijoitustuotteita ja indeksiin on entistä helpompi sijoittaa.

Kirja koostuu neljästä osiosta, joista ensimmäinen osa on viihdyttävintä luettavaa. Se kertoo ihmisten typeryydestä ja ahneudesta. Eli historian saatossa tapahtuneista pörssikuplista ja niiden romahtamisesta. Mukana on niin Hollannin tulppaanit kuin vuosituhannen vaihteen internet kupla. Seuraavassa painoksessa on epäilemättä kappale tai pari myös kryptovaluutoista.

Toisessa osassa keskitytään osakkeiden arvostuksen arviointiin. Läpi käydään yrityksen fundamentteihin perustuvaa arvostusta, naureskellaan tekniselle analyysille ja pureskellaan tehokkaiden markkinoiden teoriaa.

Kolmannessa osassa keskitytään riskianalyysiin ja sijoittamisen psykologiseen puoleen. Mielenkiintoisin osuus olikin juuri sijoittamiseen liittyvät vahingollisten käyttäytymismallien arviointi – laumakäyttäytyminen, liian tiheä kaupankäynti, voittavista osakkeista luopuminen ja niin edespäin.

Viimeisessä osassa on käytännön vinkkejä eli kuinka pärjätä sattumankaupassa. Tässä osiossa on vinkkejä mm. vakuutuksiin ja verotukseen liittyen sekä pohditaan sijoittajan elinkaarta ja elämänvaiheen vaikutusta sijoittamiseen. Luvussa vedetään myös yhteen aiemmin kirjassa kerrotut asiat ja muodostetaan johtopäätös menestyksekkäistä sijoitusstrategioista. Ne eivät tule yllätyksenä – keskiössä on indeksisijoittaminen, runsas hajautus ja liiallisen kaupankäynnin välttely.

Osa tekstistä esimerkiksi verotukseen liittyen on vahvasti jenkkien näkökulmasta kirjoitettua eikä tarjoa suomalaiselle lukijalle muuta kuin yleissivistystä. Suurimmaksi osaksi kirja on kuitenkin oikein hyvä ja helposti luettava katsaus sijoittamiseen. Kokonaisuutena siis ehdottaman suositeltava teos. Lainaa omasi kirjastosta tai tilaa vaikka alla olevasta linkistä!

Adlibris – A Random Walk Down Wall Street

Osinkokasvu – Sijoittajan palkankorotus

Alkanut vuosi on tuonut jälleen useita hyviä uutisia sijoittajille, jotka suosivat osinko-osakkeita. Moni kotimainen ja ulkomainen yhtiö on ilmoittanut osingon nostamisesta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään poikkeava kokemus minulle, sillä strategiaani kuuluu olennaisena osana sijoittaminen yrityksiin, jotka pyrkivät kasvattamaan osinkoaan jatkuvasti.

Suuri osa omistamistani osakkeista sisältyykin David Fishin CCC -listaan, joka löytyy esimerkiksi täältä. Lista päivitetään kuukausittain ja siitä löytyy osinkoaan vähintään 5 peräkkäistä vuotta kasvattaneet Pohjois-Amerikkalaiset pörssiyhtiöt. Listassa yritykset jaetaan kolmeen eri kategoriaan:

  1. Dividend Champion – yritys on kasvattanut osinkoaan vähintään 25 vuotta peräkkäin
  2. Dividend Contender – yritys on kasvattanut osinkoaan 10-24 peräkkäistä vuotta
  3. Dividend Challenger – yritys on kasvattanut osinkoaan 5-9 peräkkäistä vuotta

Historia ei tietenkään ole tae tulevaisuudesta eikä kyseiselle listalle pääseminen olekaan ehdoton edellytys siihen, että valitsen osakkeen salkkuuni. Pyrin kuitenkin suosimaan osakkeita, joiden osinko on kohtuullisella tasolla ja osingon korotuksia on odotettavissa tulevaisuudessakin.

Kaikki salkustani löytyvät kotimaiset yritykset ovat julkaisseet tämän vuoden osinkoehdotuksensa ja samoin suuri osa USA:n omistuksistani on ilmoittanut osingon korottamisesta. Kun vertaan vuoden takaiseen tasoon, omistamani yritykset ovat kasvattaneet osinkoa keskimäärin 4,16 %. Tämä voidaan laskea sijoitussalkkuni ”palkankorotukseksi”. Luku on hyvinkin mukava tämän hetkiseen inflaatioon (tai palkkatyöläisen liittokorotuksiin) verrattuna.

Viime vuoden netto-osinkoihin tämä tarkoittaisi yli 150 €:n lisäystä, vaikka en ostaisi vuoden aikana yhtäkään uutta osaketta. Ei vielä sinällään vaikuttava luku – mutta euroissa mitattuna vuotuinen osinkokasvu vain kiihtyy sitä mukaa kun osakkeiden määrä kasvaa. Entistä suurempia palkankorotuksia on siis luvassa!

Tästä syystä tulen siis seuraavaakin ostokohdettani etsiessäni harkitsemaan yrityksiä, joilla on jo näyttöä pitkäjänteisestä osingon kasvattamisesta.

– Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin –

Hätärahasto

Talouskirjallisuudessa ja -blogeissa yhtenä vakioaiheena on yllättäviä menoja varten tarvittavan käteiskassan koko. Tästä kassasta käytetään nimitystä hätärahasto (engl. emergency fund). Tähän rahastoon ei tietenkään lasketa mukaan arvopapereissa, kiinteistöissä tms. kiinteässä omaisuudessa olevaa varallisuutta. Seuraavassa tekstissä kerron, miten itse suhtaudun aiheeseen ja varaudun yllättäviä menoja varten.

Yleisesti hätärahastoksi suositellaan 3 – 6 kuukauden menoja vastaavan summan pitämistä käteisenä. Toki keskustelussa menevät välillä sujuvasti sekaisin hätätilanteita varten sivussa olevan likvidin varallisuuden määrä ja säästöjen määrä ylipäätään (kuten esimerkiksi tässä CNBC:n artikkelissa). Omasta näkökulmasta varsinkin tuon haarukan yläpää kuulostaa rajusti ylimitoitetulta, mutta toki aiheesta kirjoitettuja tekstejä lukiessa pitää myös huomioida, että esimerkiksi USA:ssa työttömyysturvan taso on hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Jos lasken keskimääräisiksi kuukausimenoiksi 2000 €, minulla pitäisi olla säästössä käteistä pahan päivän varalle 6000 – 12000 €.

Onko? No ei ole.

Pankkikortin takana olevalla käyttötilillä pidän käteisenä käytännössä kuluvan kuukauden menoja vastaavan summan + muutaman satasen bufferin. Toisella käyttötilillä, johon ei ole kytketty pankkikorttia, minulla on sivussa tilanteesta riippuen jotain tonnin ja kahden väliltä ja sieltä voin siirrellä rahaa varsinaiselle käyttötilille, jos kuukauden menot ovat arvioitua suuremmat. Tästä yli menevät käteiset laitan aina osakkeisiin (paitsi juuri tällä hetkellä säästän käteistä myös asuntoon, mutta kyseessä on poikkeustilanne). En yritä ajoittaa osakeostojani, joten salkussa ei ole muuta käteistä kuin edellisen oston jälkeen kertyneet osingot. Olen käytännössä aina all-in osakkeissa.

En siis seuraa yleisiä suosituksia vaan hätärahastoni koko on lähempänä puolentoista kuukauden menoja. Mitä sitten, jos oikeasti tulee hätätilanne ja käteistä tarvitsee hieman reilummin ja nopeassa aikataulussa? Sitten höylään luottokorttia. Minulla on pari luottokorttia, joiden yhteenlaskettu luottoraja on 8000 €. Sen verran on siis käytettävissä tarpeen vaatiessa välittömästi. Luottokorttilaskun kanssa joutuu toki tekemään järjestelyitä, koska kuukauden päästä pitää kuitata monen tuhannen euron lasku, ettei korkeat korot ala juoksemaan. Tähänkin on onneksi pari vaihtoehtoa:

  1. Korvaan luoton matalakorkoisemmalla lainalla, jonka maksan pois muutaman kuukauden aikana
  2. Realisoin osakkeita maksaakseni erääntyvän luottokorttilaskun kokonaan

Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Tähän tarkoitukseen käyttäisin Nordnetin Superluottoa, jota saisin osakesalkkuani vastaa 0,99 % vuosikorolla. Tämä korko on sen verran kohtuullinen, että pitämällä hätärahastoa osakkeiden sijaan käteisenä, häviää todennäköisesti enemmän. Toista vaihtoehtoa käyttäisin, jos olisin muutenkin aikeissa myydä jonkin omistamistani osakkeista.

Luottoa salkkuasi vastaan jopa 0,99 % korolla

Hätärahaston tarvetta vähentää hieman myös osinkotulot. Tällä hetkellä saan osinkotuloja kuukaudessa keskimäärin reilut 300 €. Ja tulo on vieläpä suhteellisen säännöllistä. Vaikka tili olisi jostain syystä täysin nollilla asumiskulujen ja muiden laskujen maksamisen jälkeen, voisin periaatteessa vyötä hieman kiristämällä kattaa osinkotuloilla ainakin suurimman osan kuukauden muusta rahantarpeesta (ruokaostokset, liikkuminen yms.).

Mitä sen jälkeen?

Viime kesästä lähtien olen huomannut ajattelevani entistä enemmän otsikon kysymystä. ”Se” viittaa tässä tietysti taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen.

Samaa asiaa pohtii varmasti moni kyseistä tilaa tavoitteleva ja osalle suunnitelma voi olla jo täysin selvä. Minulle ei. Minulla on vain hämärä mielikuva siitä, mitä elämäni on sen jälkeen kun työtä ei tarvitse tehdä enää rahallista korvausta vastaan. Tiedän kuitenkin sen, että oravanpyörässä en halua juosta sen pidempään kuin on pakko. Nykyisen kaltaisessa työssä en jatka, sillä se on liian stressaavaa, aikaa vievää ja kuluttavaa. En kuitenkaan vielä tiedä tarkalleen millaista taloudellisesti vapaat arkipäiväni tulevat olemaan, mutta se on kuitenkin selvää että teen enemmän asioita, joista oikeasti nautin. Ja vähemmän töitä.

Mutta jotain kiinnostavaa ja motivoivaa tekemistä on keksittävä. Vaikka rentoutuminen, myöhään nukkuminen, leffojen katselu ja lukeminen onkin toki mukavaa ajanvietettä, elämässä pitää olla sisältöä enemmän, jotta se olisi tyydyttävää. Aion tietysti käyttää enemmän aikaa myös harrastuksiini, joihin kuuluu musiikin tekeminen ja urheilu monessa muodossa. Tämän blogin pitäminen on harrastuksistani tuorein ja sitä haluan jatkaa taloudellisesti riippumattomanakin. Matkustamista maailmalla olisi myös hienoa tehdä vapaalla aikataululla, ilman vuosilomien rajoituksia.

Mainittujen asioiden lisäksi aikaa olisi tehdä muutakin. Minulla on kuitenkin vielä lähes seitsemän vuotta aikaa keksiä, millaisiin projekteihin haluan ”eläkkeellä” ryhtyä. Parasta on kuitenkin se, että voin täysin itse ja oman kiinnostukseni perusteella valita, mitä teen – tai jätän tekemättä.

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.

Sijoittaminen osinko-osakkeisiin

Olen valinnut strategiakseni sijoittaa vaivalla säästetyt rahavarani osinkoa, ja mielellään kasvavaa sellaista, maksaviin yrityksiin. Tämä strategia sopii minulle paristakin syystä, joita avaan hieman tässä tekstissä.

Ensinnäkin minulle tärkeä pointti, eritoten laskumarkkinan yllättäessä – Kasvavaa osinkoa maksavia osakkeita on helppo omistaa ja ostaa kun kerrytät säästöjäsi

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen. Tavoittelen sijoittamisella osakesalkkua, jonka tuotto kattaa kustannukseni. Tarkemmin sanottuna salkkua, jonka ulos maksamat osingot kattavat kaikki elinkustannukseni. Salkun koolla ei itsessään ole merkitystä. Ainoastaan sillä, että se tuottaa riittävästi kassavirtaa. Kun tämän sisäistää, laskumarkkinassa kyykkäävän salkun arvon ei pitäisi ahdistaa – ainakaan teoriassa. Alenevat kurssithan ainoastaan antavat mahdollisuuden ostaa jo muutenkin loppuelämäksesi hankkimiasi osakkeita entistä alempaan hintaan. Sehän on erinomainen diili, sillä oletettavasti ainakin osa kasvavaa osinkoa maksavista laatuyrityksistä pystyy kasvattamaan osinkoaan myös laskumarkkinassa. Tästä on osoituksena koko osinkoaristokraattien lista, eli yritykset jotka ovat nostaneet osinkoaan vähintään 25 vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on osunut jo pari suurempaakin pörssiromahdusta. Lisäksi säästämisvaiheessa osinkotulosi kasvavat kuukaudesta ja vuodesta toiseen – vaikka salkun markkina-arvo laskisikin. Tällä on erittäin motivoiva vaikutus säästämiseen.

Toinen oletus, jonka voi suhteellisen turvallisesti tehdä on se, että osinkoa kasvattavia yrityksiä sisältävän hajautetun salkun osinkotuoton vuosittainen kasvu vastaa osapuilleen inflaatiota. Tällöin inflaatiota ei tarvitse erikseen huomioida kun arvioidaan taloudelliseen riippumattomuuteen riittäviä osinkotuloja. Jos osinkojen kasvu sattuisi olemaan jopa inflaatiota nopeampaa, niin sehän on pelkkää bonusta.

Toinen pointti liittyy käytännössä suoraan edellä mainittuun osinko-osakkeiden ominaisuuteen ja epävakaisiin pörssimarkkinoihin – Kasvavaa osinkoa maksavia yrityksiä on helppo omistaa kun elät säästöilläsi.

Siinä missä ensimmäinen pointti on tärkeä ajanjaksolla, jossa sijoitusvarallisuutta vasta kerrytetään, toinen pointti on oleellinen kun taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu. Osinko-osakkeiden ohella toinen tyypillinen strategia taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiseen on säästöjen sijoittaminen indeksi(osuus)rahastoihin. Tarkemmin rahastojen kasvuosuuksiin, jotka eivät maksa osinkoja ulos vaan sijoittavat ne automaattisesti uudestaan. Tämäkin on erittäin hyvä strategia ja sillä vältetään osinkojen maksamisesta koituvia veroseuraamuksia säästöjen kerryttämisvaiheessa. Pääoman kerryttäminen on siis nopeampaa ja tämä on iso plussa. Kasvuosuuksiin liittyy kuitenkin eräs heikkous silloin kun taloudellinen riippumattomuus eli ennalta tavoitteeksi asetettu salkun koko on saavutettu ja tuotoilla aletaan kattamaan elinkustannuksia. Tyypillisesti indeksisijoittajat seuraavat 4 % sääntöä eli tavoittelevat pääomaa, josta ensimmäisenä säästöillä elämisen vuonna voi nostaa mainitun prosentin pääomasta. Euroissa saman suuruinen summa (inflaatiokorjattuna) nostetaan myös seuraavina vuosina. Teoriassa 4 % säännöllä pääoman ei pitäisi loppua koskaan kesken, mutta jos pitkäkestoinen pörssiromahdus tapahtuu juuri sinä vuonna kun päätät jäädä varhaiselle eläkkeelle, olo voi tuntua hetkellisesti epämukavalta salkun kutistuessa.

Näistä syistä olen päätynyt sijoittamaan pääasiassa osinkoaan kasvattaviin yhtiöihin. Tämä ei missään nimessä ole ainoa tai välttämättä edes paras strategia taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen, mutta se tuntuu toimivan ja sopii minulle!

 

Passiivisuuden vaikeus – kärsivällisyys on hyve sijoittamisessa

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten moni piensijoittaja yrittää saada osakemarkkinoilla ylituottoa käymällä kauppaa aktiivisesti. Omassa tuttavapiirissänikin tätä harrastetaan. Ja lähes poikkeuksetta tällä tavalla hävitään vuodesta toiseen indeksille.

On monesti todettua, että aktiivisella ”salkunhoidolla” aiheutetaan ylimääräisiä kuluja ja lisäksi menetetään tuottoja, koska ostojen ja myyntien ajoittaminen ei onnistu. Eli yleensä ollaan pois markkinoilta silloin kun siellä pitäisi ehdottomasti olla. Vaikuttaa vieläpä siltä, että suuri osa aktiivisista kauppaa käyvistä sijoittajista tiedostaa tämän, mutta jatkaa siitä huolimatta samalla vahingollisella strategialla vuodesta toiseen (tietysti keksimällä uusia perusteita osto- ja myyntisignaaleille, jolla tämä myytinen indeksituotto saataisiin selätettyä). Miksi näin toimitaan, eikä nautita holdauksen ja hajautuksen tuomasta ilmaisesta lounaasta? Oma teoriani on se, että ihmisten on vaikea olla tekemättä mitään. Tämä taito pitää ehdottomasti oppia, jos sijoittamisessa ja säästämisessä aikoo menestyä.

Miten itse käyn kauppaa?

Teen kuukaudessa keskimäärin yhden tai kaksi transaktiota pörssissä. Ne ovat ostoja. Joissain poikkeuksellisissa tilanteissa saatan myös myydä omistuksiani, mutta tämä on harvinaista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi verohyöty tai erittäin merkityksellinen muutos omistamani yrityksen tulevaisuudennäkymissä.

En siis yritä aktiivisesti arvioida, onko omistamieni yritysten osakkeet mahdollisesti ylihintaisia tai niiden kurssi noussut viime aikoina ”liikaa” – ja myydä osakkeita tällaisten arvioiden perusteella. Tämä ei vaan maksa vaivaa voimakkaasti hajautetulla salkulla ja kuten todettu, ajoitus vain menisi luultavasti väärin. Mieluummin pidän osakkeet salkussani ja nautin jatkuvasta osinkovirrasta piittaamatta liikaa kurssiheilahteluista. Ostaessani taas analysoin kiinnostavaa yritystä jonkin verran, mutta siitäkään en tee taidetta ja luotan tunnuslukujen lisäksi omaan fiilikseen yrityksestä. Ostokriteereihini palaan myöhemmin.

 

 

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Tai oikeasti viimeistään 44-vuotiaana, mutta pyöreä luku otsikossa on myyvempi. Kun kalenteriin napsahtaa vuosi 2025, niin tämän blogin kirjoittajan on viimeistään aika vetäytyä kokopäivätyöstä. Vaikka taloudellisessa mielessä saattaisi olla mahdollista lopettaa töiden tekeminen tuolloin kokonaan, jonkinlainen osa-aikatyö harrastuspohjalta vuoden tai parin sapattivapaan jälkeen on todennäköisempi vaihtoehto.

Mitä tämä sitten edellyttää? Kaikillahan on oma ja erilainen vastauksensa klassiseen kysymykseen ”Kuinka paljon on tarpeeksi?”. Oma väärä vastaukseni perustuu hihasta vedetyille laskelmille, joiden mukaan tarvitsen taloudelliseen vapauteen noin 1500 €:n kuukausittaiset nettotulot. Kyseisellä tulotasolla pystyisin kattamaan peruselämisen, mutta juurikaan ylimääräistä matkusteluun tai muuhun vastaavaan mukavaan puuhailuun ei olisi laittaa. Kulutustottumukseni ovat onneksi vaatimattomia ja harvoin kulutan kuukaudessa yli tuhatta euroa asumiskulujen lisäksi. Normaali taso lienee 700-800 euroa, vaikka tarkkaa kulujen kirjaamista en ole ennen tämän blogin aloittamista harrastanut.

Tuloni suunnittelen saavani pelkästään osingoista, enkä aio realisoida omistuksiani. Tavoitteena olevaan tulotasoon tarvitsisin siis noin 480 000 euron osakesalkun 5 % vuosittaisella osinkotuotolla. Tavoitteeni on siis hieman vaatimattomampi kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tarvitsevat (tai luulevat tarvitsevansa) keskimäärin 3,3 miljoonaa euroa voidakseen lopettaa työnteon säilyttäen nykyisen elintasonsa. Joko suomalaisten elintaso on käsittämättömän korkea tai he eivät osaa laskea. Näillä tavoitteilla ei siis ole ihme, että suomalaiset ovat lottokansaa (ja WinCapita, Bitcoin ja muut vastaavat pika-arvat kiinnostavat).

Oli miten oli, näillä laskelmilla salkustani uupuu pitkälle yli 300 000 euroa, jotka pitäisi haalia kasaan seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tavoite on vähintään haasteellinen. Täyttyessään se tarkoittaisi sitä, että minulla nollatilanteesta taloudelliseen riippumattomuuteen pääseminen kestää 15 vuotta.

Aiemmin tapahtunutta

Koska kiviäkin kiinnostaa, niin otetaan tähän väliin lyhyt historiakatsaus siihen, miten ja miksi allekirjoittanut on tässä jamassa vuoden 2017 lopussa.

Aloitin osakesäästämisen vuonna 2010. Tuolloin olin ollut työelämässä muutaman vuoden, mutta palkka oli hanurista ja säästämistä harrastin vain asuntolainan lyhentämisen muodossa. Näin myöhemmin tarkasteltuna aloitin osakkeiden ostamisen oikeaan aikaan, sillä vältin vuoden 2008 finanssikriisiin – joka olisi luultavasti tappanut alkuinnostuksen sijoittamiseen hyvinkin tehokkaasti.

Alkusysäys osakesäästämiselle ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiselle tuli eksyttyäni jotain kautta blogiin nimeltä ”Kohti taloudellista riippumattomuutta” (kyseinen blogi ei ole enää aktiivinen, mutta varsinkin vanhemmat kirjoitukset sisältävät hyvää tietoa sijoittamisesta ETF-indeksiosuusrahastoihin). Luin blogin postit läpi parissa viikossa ja aloin suunnittelemaan oman sijoitussalkun kasaamista. Eikä se jäänyt vain suunnitelmaksi, vaikka tuolloin palkastani ei asuntolainan lyhennyksen ja muiden pakollisten kulujen jälkeen juurikaan säästöön jäänyt. Avasin arvo-osuustilin Nordnetiin ja pian työnnettiinkin sitten nuoruuden innolla ”kovalla” työllä tienattuja rahoja Nokiaan, Talvivaaraan ja eräisiin muihin silloisten tähtiyritysten osakkeisiin. Suuria tappioita en kuitenkaan tehnyt, sillä ymmärsin alusta alkaen hajauttamisen tärkeyden ja muutama arpa jopa voitti. Alkutaipaleella sijoitin lähinnä kotimaisiin osakkeisiin ja muutamaan ETF-rahastoon, mutta vuoden 2011 lopussa aloin tekemään suoria osakeostoja myös USA:n markkinoilta.

Vuoden 2010 jälkeen olen sijoittanut lähes jokaisesta kuukausipalkastani edes jonkin osan osakkeisiin, vaikka motivaatio säästämiseen ja sijoittamiseen on elämäntilanteiden mukana vuosien varrella hieman vaihdellutkin. Tämä on varmasti tuttu ilmiö muillekin osakesäästämistä harrastaville ja taloudellista riippumattomuutta jahtaaville. Matka on pitkä ja välillä tulee jaksoja, jolloin ei jaksaisi kiinnostaa. Mutta sitten vapauden kaipuu jälleen palaa ja hetkellisten repsahdusten jälkeen motivaatio palautuu jopa aiempaa korkeammalle tasolle. Kyllä se maali siellä odottaa, kunhan jaksaa painaa.

Strategiana minulla on ollut nyt jo usean vuoden ajan sijoitusten painottaminen osinkoa maksaviin ja mielellään sitä kasvattamaan pyrkiviin yrityksiin. Salkkuni on niin (yli)hajautettu, että indeksisijoittaminen olisi varmasti järkevämpää, mutta jostain syystä yksittäisten yritysten osakkeiden omistaminen ja niiltä saadut osingot antavat kiksejä. Päiväkauppaa en ole osakkeilla käynyt koskaan – enkä käy (ja sen kyllä huomaa, toivottavasti). Koska suunnittelen kattavani tulevaisuudessa kuluni osingoilla, salkun tuottama kassavirta on minulle jopa markkina-arvoa tärkeämpää.

Tässä yhteenveto siitä, miten sijoitussalkkuni on kehittynyt vuodesta 2010 lähtien (arvo vuoden lopussa):

2010: 4 007,42 €

2011: 21 694, 17 €

2012: 41 687,19 €

2013: 59 033,70 €

2014: 71 014,40 €

2015: 84 306,60 €

2016: 106 396,57 €

2017: 123 241,87 €

Kehitys olisi voinut ollut nopeampaakin, mutta suunta on ollut koko ajan oikea. Nyt pitää kuitenkin kiristää ruuvia, jotta se varhaiseläke edes jonain päivänä koittaisi. Jatkossa salkkuni sisällön ja arvon kehittymistä seurataan Portfolio -sivulla.