Vuoden loma

Tässä vaiheessa saatat miettiä, miten yllä oleva kuva liittyy tarinan otsikkoon. No ei oikein mitenkään, tai jos liittyykin, niin aika lavean mutkan kautta. Kuvassa on Arbor Realty Trustin tällä viikolla maksuun tulleen 15 dollarisentin lisäosingosta seuranneet tilitapahtumat. Kokonaisosingosta 80 % maksettiin osakkeissa ja 20 % käteisenä. Osakkeen omistajat saivat itse valita, haluavatko osinkonsa (osittain) rahana vai 100 % osakkeina. En varsinaisesti tehnyt mitään valintaa (rehellisesti sanottuna en edes huomannut koko lisäosinkoa etukäteen), mutta lopputulos vaikuttaa siltä, että sain 2 kpl uusia osakkeita ja ennakonpidätyksen jälkeen 12 $ käteistä.

Entäs se vuoden loma sitten?

Ajatus on elänyt jo jonkin aikaa ja lisää vettä myllyyn kävivät kaatamassa blogistit Osinkokuningas ja Taloudellinen riippumatto taannoisilla kommenteillaan aikaisempaan tekstiini. Talven aikana työelämän pallogrillissä on taas lämmöt nousseet ja tunnen tosiaan olevani pikkuhiljaa kypsä pienelle sapattivapaalle. ”Pieni” voisi tässä yhteydessä tarkoittaa jotain 6 ja 12 kuukauden väliltä.

Matkassa on kuitenkin yksi mutta. Tarvitsen käteistä rahaa, sillä en halua sapattivapaan takia myydä ainoatakaan osaketta. Tällä hetkelle säästössä olevat käteiset kulutan aikalailla viimeistä euroa myöten kun pääsen huhtikuussa muuttamaan uuteen asuntooni, josta maksan käteisellä muuton yhteydessä noin 10 % velattomasta myyntihinnasta. Hyvä puoli on se, että muuton jälkeen maksan jäljelle jäävästä asuntolainasta pelkkiä korkoja kahden ja puolen vuoden ajan. Koska asumiskulut ovat pienet, laskin, että vuoden sapattivapaata varten tarvitsisin noin 10 000 euroa käteistä passiivisten osinkotulojen lisäksi. Tämän hetkisillä tuloilla ja huhtikuun jälkeisellä kulutuksen tasolla tuon summan säästämiseen menee 4-5 kuukautta.

Voisin siis hypätä sapattivapaalle jo pian kesän jälkeen. Huono puoli tässä olisi se, että ei ole mitenkään sanottua tai edes todennäköistä, että löytäisin vuoden lomailun jälkeen työpaikan nykyistä vastaavalla palkkatasolla. Ja toisaalta, jos jaksaisin painaa nykyisessä työssäni vielä lyhennysvapaan keston ajan eli 2,5 vuotta ja sijoittaa kaiken yli jäävän rahan, olisin todennäköisesti jo melko lähellä taloudellista riippumattomuutta. Lähellä, mutta en maalissa – luultavasti silloinkin olisi vielä pari vuotta työelämää edessä.

Vaikeita valintoja. Juuri nyt sapattivapaa on näissä arpajaisissa vahvoilla. Ja nyt se lupailtu lavea mutka: tekstin alun kaltaisilla tilitapahtumilla salkun kasvattaminen voisi onnistua vuoden loman aikanakin.

Olen neljännesriippumaton

Saavutin elokuussa rajapyykin. Ennustettu osinkotuloni seuraavan 12 kuukauden aikana ylitti 4800 € eli kuukautta kohden osinkoja verojen maksamisen jälkeen tulisi 400 €. Tämä ennuste siis olettaa, että:

  1. En osta tai myy osakkeita seuraavan vuoden aikana
  2. Yksikään omistamani yritys ei nosta tai laske osinkoaan
  3. Dollarin kurssi pysyy nykytasolla

Toki tiedän jo nyt, että mikään näistä oletuksista ei pidä paikkaansa. Suunnittelen ostavani osakkeita säännöllisesti myös seuraavan vuoden aikana.  Suuri osa omistuksistani todennäköisesti jatkaa osinkojensa nostamista ensi vuonnakin (samalla osa pitää osinkonsa samana ja jotkut saattavat sitä leikatakin). Valuuttakurssien kehitystä ei voi ennustaa, mutta tuskinpa nekään stabiilina vuotta pysyvät.

400 € kuukaudessa on silti ihan riittävän hyvä ennuste käytettäväksi arvioitaessa seuraavan vuoden osinkotuloja. Tämä rajapyykki sai minut pohtimaan mihin kyseinen summa riittää.

Olen arvioinut, että muutaman vuoden kuluttua saisin välttämättömät menoni katettua noin 1600 eurolla kuukaudessa. Tämä summa tosin kattaisi vain peruselämisen eikä matkustamiseen ja muuhun luksukseen jäisi juurikaan rahaa. Alkuvuoden 2018 aikana kuluni ovat olleet reilut 2100 € kuukaudessa, mutta rahaa on kulunut välttämättömien menojen lisäksi myös matkusteluun, harrastusvälineisiin ynnä muuhun. Toki haluan käyttää rahaa näihin asioihin myös taloudellisesti riippumattomana, mutta pakollisten kulujen kattaminen on ehdoton ja ensimmäinen minimitavoite, jotta kyseistä termiä voi edes käyttää. Suunnittelen myös sellaista vaihtoehtoa, että luopuisin autostani ainakin kokeiluluontoisesti kun muutan ensi vuonna uuteen asuntoon. Kuukausikuluni tietysti laskisivat huomattavasti, jos en omista autoa. Hieman tosin arveluttaa, että olenko valmis luopumaan siitä liikkumisen vapaudesta, jonka oma auto antaa. Vaa’an vastakkaisilla puolilla painavat liikkumisen vapaus ja taloudellinen vapaus. Kokeilemalla viimeistään selviää, kumpaa arvostan enemmän.

Edellä mainituilla oletuksilla voi todeta, että olen nyt neljännesriippumaton. Voisin siis lomailla huoletta yhden kvartaalin vuodesta. Tai pitää palkatonta vapaata reilun viikon joka kuukausi. Ja tämän lomailun lisäksi työajallakin tarvitsisi tienata vain kulutuksen verran. Tai sitten voisin jatkaa töitä normaaliin tapaan, kuluttaa kaiken palkkani ja silti säästää neljäsataa kuukaudessa. Ajatteli asiaa miten päin vain, tämän kokoinen passiivinen tulo antaa jo hieman taloudellista liikkumavaraa.

Toisaalta matka aitoon taloudelliseen riippumattomuuteen on vielä pitkä. Tähänkin asti pääseminen on vaatinut 8 vuotta säännöllistä osakesäästämistä. On myös todennäköistä, että lähivuosina koetaan jonkinlainen korjaus pörssikursseissa, koska nousukausi osakemarkkinoilla on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Talousromahdus tarjoaisi hyviä ostopaikkoja, mutta todennäköisesti johtaa myös siihen, että monen omistamani yrityksen tulokset huononevat ja osinkoja leikataan. Mahdollinen skenaario on sekin, että varsinaista romahdusta ei tule, mutta edessä on pitkittynyt ja aneeminen nollatuottojen aika tai loivempi laskukausi osakemarkkinoilla. Mutta tulevaisuutta ei kannata liikaa ennustaa – kun elää niin näkee.

Tällä hetkellä en tiedä, onko mitään syytä edes tavoitella kovin kiireellä sitä, että tulot kattavat 100 % pakollisista menoista. Jotenkin en usko, että lopettaisin työntekoa kokonaan kovin pian, vaikka saavuttaisin tuon rajan. Tällä hetkellä mielessä oleva tavoite on ottaa reilun pituinen sapattivapaa ja sen jälkeen työskennellä mahdollisesti osa-aikaisesti tai kausiluontoisesti. Ja sehän ei vaadi täydellistä taloudellista riippumattomuutta.

Huonoja ohjeita epäonniselle sijoittajalle

Kauppalehden keskustelupalstalle ilmestyi muutama viikko sitten keskusteluketju, jonka avaaja kertoi epäonnisesta sijoitusurastaan. Kokonaistappiota oli muutamassa vuodessa kertynyt 55 000 €. Erikoista oli se, että strategiana ei edes ollut kaiken laittamista yhden kortin varaan vaan aloittaja oli jopa hajauttanut sijoituksiaan – tosin pitkäjänteisyyden puute tarinasta hieman paistoi.

Eipä siinä mitään, kaikille voi osua huonoa tuuria. Aloitusviestiä suurempaa ihmetystä tarjosivat kuitenkin vastaukset, joista löytyi melkoisia neuvoja. Joukkoon mahtui perinteisiä yhdellä kortilla lotossa voittaneita (tai hävinneitä) ja hurjia vuosituottoja hehkuttavia treidareita, mutta lisäksi esiintyi paljon seuraavia ohjeita:

  • Kannattaa sijoittaa vain suomalaisiin yrityksiin, koska niiden toiminta ja markkinat ovat tuttuja
  • Aseta stop-loss raja rajoittaaksesi yhdestä heikoksi osoittautuvasta osakkeesta koituvia tappioita
  • Sijoituksia pitää olla rajallinen määrä, jotta niitä ehtii seuraamaan

En ole samaa mieltä yhdenkään ohjeen kanssa.

Ensimmäinen näistä ohjeista on tietysti ilmiselvintä häränpaskaa. On pelkkää harhaa, että sijoittaja tietäisi yrityksen toiminnasta ja tilanteesta enemmän siksi, että nimi on tuttu ja pääkonttori sattuu sijaitsemaan samassa maassa missä hän itse asuu. Suurella osalla suomalaisia pörssiyrityksiä päämarkkinat sijaitsee kuitenkin Suomen ulkopuolella. Ilman sisäpiiritietoa, mitään etua näennäisellä ”yrityksen tuntemisella” ei voi saavuttaa.

Stop-lossin idea on, että myyt sijoituksen pois, jos ennalta määritelty tappioprosentti ylittyy. En pidä tätäkään järkevänä, sillä jossain tapauksessa reilu hinnan lasku voi olla myös hyvä tilaisuus ostaa lisää kyseistä osaketta. Tämä riippuu tietysti yrityksen tilanteesta ja kurssilaskun syystä. Automaattista stop-lossia en ole koskaan käyttänyt, enkä aio käyttää jatkossakaan. Moni sijoitukseni on jossain vaiheessa kyykännyt, mutta noussut laskun jälkeen korkeammalle tasolle.

En usko, että omistusten tarkalla seuraamisella saavuttaa ylituottoja tai varsinkaan mitään järkevää vastinetta siihen kuluvaan aikaan nähden. Ostotilanteessa analysoin yritystä, mutta kun olen ostopäätöksen tehnyt niin yritys oletettavasti pyörii, vaikka en sitä juuri seuraakaan. Salkussani on paljon osakkeita enkä todellakaan selaile kaikkien (=yhdenkään) tulosraportteja ja osavuosikatsauksia. Minulla on muutakin tekemistä. Vaikka olisikin kärppänä paikalla lukemassa kaikki uusimmat uutiset, niiden vaikutus on jo realisoitunut pörssikurssiin ennen kuin ehtii sormeaan liikauttaa. Toiminta olisi siis joka tapauksessa reaktiivista. Jos julki tulleen tiedon perusteella aikoo osakkeen myydä tai ostaa sitä lisää, sen ehtii tehdä ihan hyvin seuraavanakin päivänä – tai sitä seuraavana. Oma tapani onkin se, että pyrin vilkaisemaan salkkuuni päivittäin tai lähes päivittäin. Jos jollain osakkeella on prosenteissa kaksinumeroisia tai lähes kaksinumeroisia miinus- tai plus-lukemia taulussa, niin pyrin selvittämään, mistä kurssireaktio johtuu. Jos syytä on, myydä tai ostaa ehtii yön yli asiaa harkittuaan.

Oma vinkkini olisi tämä: osta ja istu sen jälkeen käsiesi päällä – kyllä se myyntinappi toimii, vaikka sitä ei koko ajan testailekaan.

(PS. Edellä mainittukin voi olla huono vinkki epäonniselle sijoittajalle.)

Ajatuksia listautumisanneista

Kun osakeyhtiö haluaa osakkeensa ensimmäistä kertaa julkisen ja yleisen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä ja tarjoaa osakkeitaan uusille sijoittajille, järjestetään niin sanottu listautumisanti (Initial Public Offering, IPO). Helsingin pörssissä on ollut parin viime vuoden ajan käynnissä pienimuotoinen listautumisbuumi. Tai ehkä tuo on hieman liioittelua, sillä monen vuoden ajan tätä ennen listautumiset olivat käytännössä nollissa. Toivottavasti nykyinen taso on ennemminkin uusi normaali kuin väliaikainen villitys. On aina positiivista saada lisää julkisesti noteerattuja pörssiyhtiöitä.

En ole viime aikojen listautumisanteihin osallistunut muuten kuin sivustaseuraajan roolissa. Ja samassa roolissa aion pysyä myös vastaisuudessa. Miksi näin? Siihen on oikeastaan useampikin syy, joita avaan tässä tekstissä.

Pörssisykli

Listautumisten määrän kasvaminen on myös yksi tunnetuista pörssikuplan merkeistä. Hyvin tunnettuna esimerkkinä vuosituhannen vaihteen IT-kupla, jolloin varsinkin Yhdysvalloissa pörssiin listautui mitä ihmeellisimpiä yritysvirityksiä, joilla ei ollut mitään edellytyksiä kannattavaan liiketoimintaan. Ja sijoittajat merkitsivät osakkeita hulluina – kaikki meni kuin kuumille kiville. Pörssitrendin huipulla myös vakiintuneempien yritysten omistajien on helpompi rahastaa omistuksensa heille (sijoittajalle ei välttämättä niinkään) hyvään hintaan listautumisen kautta.

Osingonjakopolitiikka

Sijoitusstrategiani on kerätä salkkuun omistuksia, jotka tuottavat tasaista ja mielellään kasvavaa kassavirtaa. Listautuvan yhtiön osingonjakopolitiikasta pörssiyhtiönä ei ole vielä näyttöjä ja mahdollisen voitonjaon toteuttaminen on lupausten asteella.  Mikäli listautunut yritys vaikuttaa pari vuoden pörssitaipaleen jälkeen sopivan strategiaani, se saattaa kyllä myöhemmin päätyä salkkuuni. Ensin kaipaan kuitenkin näyttöjä.

Arvostus

Moni sijoittaja osallistuu listautumisanteihin pikavoittoja tavoitellakseen. Koska yrityksen osakkeilla ei ole aiemmin käyty julkista kauppaa, osakkeen hinnan arvioiminen on haastavaa. Usein listautumisanti on päätynyt ylimerkityksi ja hinta jäänyt sen verran maltilliseksi, että ensimmäisinä pörssipäivinä on nähty reiluja kurssinousuja. Vastakkaisiakin esimerkkejä toki on ja onnistuneenkin alkutaipaleen jälkeen huuma saattaa myös laantua nopeasti. Pikavoittojen tavoittelu ei myöskään kuulu sijoitusstrategiaani.

Vaihtoehdot

Kaikille sijoituksille löytyy vaihtoehtoinen sijoitus. Onko uusi listautuva yritys, vaikkapa Rovio tai Altia, niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen sijoitusmahdollisuus, että mitään parempaa vaihtoehtoa ei markkinoilta löydy? Vai tuleeko antiin osallistuttua sen takia, että siitä on kirjoitettu paljon Kauppalehdessä, Twitterissä, sijoitusblogeissa ja keskustelupalstoilla? Näitä kysymyksiä kannattaa myös itseltään kysyä kun harkitsee osakkeiden merkitsemistä listautumisannista. Joskus tarjolla saattaa toki ollakin sellainen yritys, että sen toimialalle tai markkinoille ei pysty sijoittamaan muilla vaihtoehdoilla ja se osuu täydellisesti sijoittajan strategiaan ja salkkuun. Tällaisenkin yrityksen osakkeita voi kuitenkin haalia omistukseensa listautumisen jälkeenkin.

Yhteenvetona todettakoon, että listautumisantien lisääntyminen on kaiken kaikkiaan positiivinen asia. Itse hyppään omistajien kyytiin vasta siinä vaiheessa kun yrityksen pörssitaival on vakiintunut ja osake muuten salkkuuni soveltuu.

Jätä kommentti – Oletko osallistunut tai suunnitteletko osallistuvasi listautumisanteihin? Miksi?

Oikotie onneen

Olen pyöritellyt viime aikoina mielessäni kysymystä siitä, että voisiko tavoitteeseen pääsyä nopeuttaa. Nykyisellä tavalla varallisuus ja passiivinen tulovirta kasvaa tasaisesti, mutta mitä jos perille voisi päästä nopeamminkin?

Tämä ajatelma lähti oikeastaan siitä kun lueskelin jokin aika sitten blogia nimeltä FI Fighter. Blogin kirjoittaja aloitti sijoittamalla säästöjänsä osinkokasvuyritysten osakkeisiin, mutta teki myöhemmin matkan varrella hieman toisenlaisia liikkeitä kerryttääkseen varallisuuttaan nopeammin. Näihin kuuluivat mm. sijoittaminen isolla panoksella San Fransiscon alueen kiinteistömarkkinoille hankkimalla sijoitusasuntoja silloin kun alueen hinnat olivat valtavassa nousupaineessa ja myöhemmin käytännössä koko sijoitusomaisuuden kiinnittäminen kulta- ja hopeakaivososakkeisiin kun niiden arvostus oli pohjalla. Tällaisten panostusten myötä omaisuus kasvoi muutamassa vuodessa melko hurjiin lukemiin. Hieman tarinalta vie pohjaa se, että jossain vaiheessa blogistin mielenterveys selvästi järkkyi ja hän hurahti kryptovaluuttoihin. Tavoitteena oli kuitenkin riittävän varallisuuden saavuttamisen jälkeen siirtyä jälleen osinko-osakkeisiin ja elellä niiden maksamilla osingoilla.

Kuten mainittu, nykyinen sijoitusstrategiani on toiminut melko hyvin ja passiivinen tulovirta on tasaisessa kasvussa. Tätä, sijoitussalkun koon kasvaessa toivottavasti kiihtyvää, vauhtia pitää kuitenkin jatkaa vielä monta vuotta ennen kuin tavoitteessa ollaan. ”Best-case scenario” ennustaa tällä hetkellä noin viiden vuoden matkaa taloudelliseen riippumattomuuteen ja realistisempi arvio on seitsemän vuoden tuntumassa. Tuo aika kuulostaa tällä hetkellä masentavan pitkältä, vaikka toki taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen 42-44 vuoden iässä olisi hieno juttu.

Vaihtoehtona olisi pyrkiä etsimään vahvasti aliarvostettuja sijoituskohteita ja hakea ylituottoa sijoituksille. Vaihtoehtona olisi unohtaa osingot ja panostaa ainoastaan salkun markkina-arvon kasvatukseen suuremmalla riskillä. Tällä tavalla 5-7 vuoden matkalle voisi löytyä oikopolku. Aliarvostuksia ja markkinaromahduksia voi kuitenkin hetkellisesti kohdistua tiettyyn toimialaan (esimerkiksi edellämainittu kaivosteollisuus, öljynjalostus tms.) tai pienemmässä mittakaavassa sitä voi löytyä yksittäisistä yrityksistä. Jotta tällaisista hetkellisistä aliarvostuksista pääsisi merkittävästi hyötymään, pitäisi panosten olla korkeita. Tuotto ja riski kulkevat tietysti käsi kädessä ja toki on aina mahdollista, että sijoittajan arvioima aliarvostus ei olekaan aliarvostusta vaan matka jatkuu alaspäin aina pohjalle saakka.

Tälläkin hetkellä pyrin toki hakemaan arvostustasoiltaan järkeviä sijoituskohteita osinkoyritysten joukosta. Välillä tämä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Varsinkin jenkkilän blue-chip osakkeissa P/E luvut huitelee tällä hetkellä niillä tasoilla, että edullisia ostokohteita on vaikea löytää. Pitäisikö siis repäistä, laittaa jenkkiosakkeet myyntiin ja pistää 100 k€ kiinni vaikkapa Nordean osakkeeseen, jonka arvostus on tällä hetkellä varsin kohtuullisen oloinen?

Jätetään tämä kuitenkin toistaiseksi ajatusleikin tasolle ja jatketaan hyväksi havaitulla, joskin pitkällä reitillä. En kuitenkaan lopullisesti hautaa ajatusta oikopolun ottamisesta, jos todella houkutteleva tilaisuus tulee vastaan.

Osakesijoittajan perusteos – Sattuman kauppaa Wall Streetillä

Sain vihdoin viimein luettua usean indeksisijoittamisen nimeen vannovan osakesijoittajan suosikkiteoksen eli Burton Malkielin Sattuman kauppaa Wall Streetillä (A Random Walk Down Wall Street). Ja lukukokemus olikin varsin mielenkiintoinen, joten tavoistani poiketen päätin kirjoittaa lyhyen kirja-arvostelun.

Luin kirjan vuonna 2016 ilmestyneen 11. painoksen englanninkielisenä. Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu jo 1973 ja teos on saanut päivityksiä melko tasaisin väliajoin. Ja voin kuvitella, että uusimman painoksen sisältö poikkeaa jopa suurelta osin ensimmäisistä painoksista. Pääasiallinen sanoma on kuitenkin pysynyt samana. Jo yli neljäkymmentä vuotta sitten Malkiel kehotti sijoittajia laittamaan rahansa kiinni indeksiin (tosin nykymuotoisia indeksirahastoja ei oltu tuolloin vielä keksittykään) ja se sanoma on säilynyt aina uusimpaan  painokseen saakka. Ja Malkielin sanojen mukaan tämä usko on vuosien varrella ainoastaan vahvistunut. Suuri syy uusien painosten tekemiseen on ollut se, että viime vuosina markkinoille on tullut paljon uusia sijoitustuotteita ja indeksiin on entistä helpompi sijoittaa.

Kirja koostuu neljästä osiosta, joista ensimmäinen osa on viihdyttävintä luettavaa. Se kertoo ihmisten typeryydestä ja ahneudesta. Eli historian saatossa tapahtuneista pörssikuplista ja niiden romahtamisesta. Mukana on niin Hollannin tulppaanit kuin vuosituhannen vaihteen internet kupla. Seuraavassa painoksessa on epäilemättä kappale tai pari myös kryptovaluutoista.

Toisessa osassa keskitytään osakkeiden arvostuksen arviointiin. Läpi käydään yrityksen fundamentteihin perustuvaa arvostusta, naureskellaan tekniselle analyysille ja pureskellaan tehokkaiden markkinoiden teoriaa.

Kolmannessa osassa keskitytään riskianalyysiin ja sijoittamisen psykologiseen puoleen. Mielenkiintoisin osuus olikin juuri sijoittamiseen liittyvät vahingollisten käyttäytymismallien arviointi – laumakäyttäytyminen, liian tiheä kaupankäynti, voittavista osakkeista luopuminen ja niin edespäin.

Viimeisessä osassa on käytännön vinkkejä eli kuinka pärjätä sattumankaupassa. Tässä osiossa on vinkkejä mm. vakuutuksiin ja verotukseen liittyen sekä pohditaan sijoittajan elinkaarta ja elämänvaiheen vaikutusta sijoittamiseen. Luvussa vedetään myös yhteen aiemmin kirjassa kerrotut asiat ja muodostetaan johtopäätös menestyksekkäistä sijoitusstrategioista. Ne eivät tule yllätyksenä – keskiössä on indeksisijoittaminen, runsas hajautus ja liiallisen kaupankäynnin välttely.

Osa tekstistä esimerkiksi verotukseen liittyen on vahvasti jenkkien näkökulmasta kirjoitettua eikä tarjoa suomalaiselle lukijalle muuta kuin yleissivistystä. Suurimmaksi osaksi kirja on kuitenkin oikein hyvä ja helposti luettava katsaus sijoittamiseen. Kokonaisuutena siis ehdottaman suositeltava teos. Lainaa omasi kirjastosta tai tilaa vaikka alla olevasta linkistä!

Adlibris – A Random Walk Down Wall Street

Osinkokasvu – Sijoittajan palkankorotus

Alkanut vuosi on tuonut jälleen useita hyviä uutisia sijoittajille, jotka suosivat osinko-osakkeita. Moni kotimainen ja ulkomainen yhtiö on ilmoittanut osingon nostamisesta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään poikkeava kokemus minulle, sillä strategiaani kuuluu olennaisena osana sijoittaminen yrityksiin, jotka pyrkivät kasvattamaan osinkoaan jatkuvasti.

Suuri osa omistamistani osakkeista sisältyykin David Fishin CCC -listaan, joka löytyy esimerkiksi täältä. Lista päivitetään kuukausittain ja siitä löytyy osinkoaan vähintään 5 peräkkäistä vuotta kasvattaneet Pohjois-Amerikkalaiset pörssiyhtiöt. Listassa yritykset jaetaan kolmeen eri kategoriaan:

  1. Dividend Champion – yritys on kasvattanut osinkoaan vähintään 25 vuotta peräkkäin
  2. Dividend Contender – yritys on kasvattanut osinkoaan 10-24 peräkkäistä vuotta
  3. Dividend Challenger – yritys on kasvattanut osinkoaan 5-9 peräkkäistä vuotta

Historia ei tietenkään ole tae tulevaisuudesta eikä kyseiselle listalle pääseminen olekaan ehdoton edellytys siihen, että valitsen osakkeen salkkuuni. Pyrin kuitenkin suosimaan osakkeita, joiden osinko on kohtuullisella tasolla ja osingon korotuksia on odotettavissa tulevaisuudessakin.

Kaikki salkustani löytyvät kotimaiset yritykset ovat julkaisseet tämän vuoden osinkoehdotuksensa ja samoin suuri osa USA:n omistuksistani on ilmoittanut osingon korottamisesta. Kun vertaan vuoden takaiseen tasoon, omistamani yritykset ovat kasvattaneet osinkoa keskimäärin 4,16 %. Tämä voidaan laskea sijoitussalkkuni ”palkankorotukseksi”. Luku on hyvinkin mukava tämän hetkiseen inflaatioon (tai palkkatyöläisen liittokorotuksiin) verrattuna.

Viime vuoden netto-osinkoihin tämä tarkoittaisi yli 150 €:n lisäystä, vaikka en ostaisi vuoden aikana yhtäkään uutta osaketta. Ei vielä sinällään vaikuttava luku – mutta euroissa mitattuna vuotuinen osinkokasvu vain kiihtyy sitä mukaa kun osakkeiden määrä kasvaa. Entistä suurempia palkankorotuksia on siis luvassa!

Tästä syystä tulen siis seuraavaakin ostokohdettani etsiessäni harkitsemaan yrityksiä, joilla on jo näyttöä pitkäjänteisestä osingon kasvattamisesta.

– Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin –

Hätärahasto

Talouskirjallisuudessa ja -blogeissa yhtenä vakioaiheena on yllättäviä menoja varten tarvittavan käteiskassan koko. Tästä kassasta käytetään nimitystä hätärahasto (engl. emergency fund). Tähän rahastoon ei tietenkään lasketa mukaan arvopapereissa, kiinteistöissä tms. kiinteässä omaisuudessa olevaa varallisuutta. Seuraavassa tekstissä kerron, miten itse suhtaudun aiheeseen ja varaudun yllättäviä menoja varten.

Yleisesti hätärahastoksi suositellaan 3 – 6 kuukauden menoja vastaavan summan pitämistä käteisenä. Toki keskustelussa menevät välillä sujuvasti sekaisin hätätilanteita varten sivussa olevan likvidin varallisuuden määrä ja säästöjen määrä ylipäätään (kuten esimerkiksi tässä CNBC:n artikkelissa). Omasta näkökulmasta varsinkin tuon haarukan yläpää kuulostaa rajusti ylimitoitetulta, mutta toki aiheesta kirjoitettuja tekstejä lukiessa pitää myös huomioida, että esimerkiksi USA:ssa työttömyysturvan taso on hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Jos lasken keskimääräisiksi kuukausimenoiksi 2000 €, minulla pitäisi olla säästössä käteistä pahan päivän varalle 6000 – 12000 €.

Onko? No ei ole.

Pankkikortin takana olevalla käyttötilillä pidän käteisenä käytännössä kuluvan kuukauden menoja vastaavan summan + muutaman satasen bufferin. Toisella käyttötilillä, johon ei ole kytketty pankkikorttia, minulla on sivussa tilanteesta riippuen jotain tonnin ja kahden väliltä ja sieltä voin siirrellä rahaa varsinaiselle käyttötilille, jos kuukauden menot ovat arvioitua suuremmat. Tästä yli menevät käteiset laitan aina osakkeisiin (paitsi juuri tällä hetkellä säästän käteistä myös asuntoon, mutta kyseessä on poikkeustilanne). En yritä ajoittaa osakeostojani, joten salkussa ei ole muuta käteistä kuin edellisen oston jälkeen kertyneet osingot. Olen käytännössä aina all-in osakkeissa.

En siis seuraa yleisiä suosituksia vaan hätärahastoni koko on lähempänä puolentoista kuukauden menoja. Mitä sitten, jos oikeasti tulee hätätilanne ja käteistä tarvitsee hieman reilummin ja nopeassa aikataulussa? Sitten höylään luottokorttia. Minulla on pari luottokorttia, joiden yhteenlaskettu luottoraja on 8000 €. Sen verran on siis käytettävissä tarpeen vaatiessa välittömästi. Luottokorttilaskun kanssa joutuu toki tekemään järjestelyitä, koska kuukauden päästä pitää kuitata monen tuhannen euron lasku, ettei korkeat korot ala juoksemaan. Tähänkin on onneksi pari vaihtoehtoa:

  1. Korvaan luoton matalakorkoisemmalla lainalla, jonka maksan pois muutaman kuukauden aikana
  2. Realisoin osakkeita maksaakseni erääntyvän luottokorttilaskun kokonaan

Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Tähän tarkoitukseen käyttäisin Nordnetin Superluottoa, jota saisin osakesalkkuani vastaa 0,99 % vuosikorolla. Tämä korko on sen verran kohtuullinen, että pitämällä hätärahastoa osakkeiden sijaan käteisenä, häviää todennäköisesti enemmän. Toista vaihtoehtoa käyttäisin, jos olisin muutenkin aikeissa myydä jonkin omistamistani osakkeista.

Luottoa salkkuasi vastaan jopa 0,99 % korolla

Hätärahaston tarvetta vähentää hieman myös osinkotulot. Tällä hetkellä saan osinkotuloja kuukaudessa keskimäärin reilut 300 €. Ja tulo on vieläpä suhteellisen säännöllistä. Vaikka tili olisi jostain syystä täysin nollilla asumiskulujen ja muiden laskujen maksamisen jälkeen, voisin periaatteessa vyötä hieman kiristämällä kattaa osinkotuloilla ainakin suurimman osan kuukauden muusta rahantarpeesta (ruokaostokset, liikkuminen yms.).

Mitä sen jälkeen?

Viime kesästä lähtien olen huomannut ajattelevani entistä enemmän otsikon kysymystä. ”Se” viittaa tässä tietysti taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen.

Samaa asiaa pohtii varmasti moni kyseistä tilaa tavoitteleva ja osalle suunnitelma voi olla jo täysin selvä. Minulle ei. Minulla on vain hämärä mielikuva siitä, mitä elämäni on sen jälkeen kun työtä ei tarvitse tehdä enää rahallista korvausta vastaan. Tiedän kuitenkin sen, että oravanpyörässä en halua juosta sen pidempään kuin on pakko. Nykyisen kaltaisessa työssä en jatka, sillä se on liian stressaavaa, aikaa vievää ja kuluttavaa. En kuitenkaan vielä tiedä tarkalleen millaista taloudellisesti vapaat arkipäiväni tulevat olemaan, mutta se on kuitenkin selvää että teen enemmän asioita, joista oikeasti nautin. Ja vähemmän töitä.

Mutta jotain kiinnostavaa ja motivoivaa tekemistä on keksittävä. Vaikka rentoutuminen, myöhään nukkuminen, leffojen katselu ja lukeminen onkin toki mukavaa ajanvietettä, elämässä pitää olla sisältöä enemmän, jotta se olisi tyydyttävää. Aion tietysti käyttää enemmän aikaa myös harrastuksiini, joihin kuuluu musiikin tekeminen ja urheilu monessa muodossa. Tämän blogin pitäminen on harrastuksistani tuorein ja sitä haluan jatkaa taloudellisesti riippumattomanakin. Matkustamista maailmalla olisi myös hienoa tehdä vapaalla aikataululla, ilman vuosilomien rajoituksia.

Mainittujen asioiden lisäksi aikaa olisi tehdä muutakin. Minulla on kuitenkin vielä lähes seitsemän vuotta aikaa keksiä, millaisiin projekteihin haluan ”eläkkeellä” ryhtyä. Parasta on kuitenkin se, että voin täysin itse ja oman kiinnostukseni perusteella valita, mitä teen – tai jätän tekemättä.

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.