Osinkokasvu – Sijoittajan palkankorotus

Alkanut vuosi on tuonut jälleen useita hyviä uutisia sijoittajille, jotka suosivat osinko-osakkeita. Moni kotimainen ja ulkomainen yhtiö on ilmoittanut osingon nostamisesta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään poikkeava kokemus minulle, sillä strategiaani kuuluu olennaisena osana sijoittaminen yrityksiin, jotka pyrkivät kasvattamaan osinkoaan jatkuvasti.

Suuri osa omistamistani osakkeista sisältyykin David Fishin CCC -listaan, joka löytyy esimerkiksi täältä. Lista päivitetään kuukausittain ja siitä löytyy osinkoaan vähintään 5 peräkkäistä vuotta kasvattaneet Pohjois-Amerikkalaiset pörssiyhtiöt. Listassa yritykset jaetaan kolmeen eri kategoriaan:

  1. Dividend Champion – yritys on kasvattanut osinkoaan vähintään 25 vuotta peräkkäin
  2. Dividend Contender – yritys on kasvattanut osinkoaan 10-24 peräkkäistä vuotta
  3. Dividend Challenger – yritys on kasvattanut osinkoaan 5-9 peräkkäistä vuotta

Historia ei tietenkään ole tae tulevaisuudesta eikä kyseiselle listalle pääseminen olekaan ehdoton edellytys siihen, että valitsen osakkeen salkkuuni. Pyrin kuitenkin suosimaan osakkeita, joiden osinko on kohtuullisella tasolla ja osingon korotuksia on odotettavissa tulevaisuudessakin.

Kaikki salkustani löytyvät kotimaiset yritykset ovat julkaisseet tämän vuoden osinkoehdotuksensa ja samoin suuri osa USA:n omistuksistani on ilmoittanut osingon korottamisesta. Kun vertaan vuoden takaiseen tasoon, omistamani yritykset ovat kasvattaneet osinkoa keskimäärin 4,16 %. Tämä voidaan laskea sijoitussalkkuni ”palkankorotukseksi”. Luku on hyvinkin mukava tämän hetkiseen inflaatioon (tai palkkatyöläisen liittokorotuksiin) verrattuna.

Viime vuoden netto-osinkoihin tämä tarkoittaisi yli 150 €:n lisäystä, vaikka en ostaisi vuoden aikana yhtäkään uutta osaketta. Ei vielä sinällään vaikuttava luku – mutta euroissa mitattuna vuotuinen osinkokasvu vain kiihtyy sitä mukaa kun osakkeiden määrä kasvaa. Entistä suurempia palkankorotuksia on siis luvassa!

Tästä syystä tulen siis seuraavaakin ostokohdettani etsiessäni harkitsemaan yrityksiä, joilla on jo näyttöä pitkäjänteisestä osingon kasvattamisesta.

– Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin –

Hätärahasto

Talouskirjallisuudessa ja -blogeissa yhtenä vakioaiheena on yllättäviä menoja varten tarvittavan käteiskassan koko. Tästä kassasta käytetään nimitystä hätärahasto (engl. emergency fund). Tähän rahastoon ei tietenkään lasketa mukaan arvopapereissa, kiinteistöissä tms. kiinteässä omaisuudessa olevaa varallisuutta. Seuraavassa tekstissä kerron, miten itse suhtaudun aiheeseen ja varaudun yllättäviä menoja varten.

Yleisesti hätärahastoksi suositellaan 3 – 6 kuukauden menoja vastaavan summan pitämistä käteisenä. Toki keskustelussa menevät välillä sujuvasti sekaisin hätätilanteita varten sivussa olevan likvidin varallisuuden määrä ja säästöjen määrä ylipäätään (kuten esimerkiksi tässä CNBC:n artikkelissa). Omasta näkökulmasta varsinkin tuon haarukan yläpää kuulostaa rajusti ylimitoitetulta, mutta toki aiheesta kirjoitettuja tekstejä lukiessa pitää myös huomioida, että esimerkiksi USA:ssa työttömyysturvan taso on hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Jos lasken keskimääräisiksi kuukausimenoiksi 2000 €, minulla pitäisi olla säästössä käteistä pahan päivän varalle 6000 – 12000 €.

Onko? No ei ole.

Pankkikortin takana olevalla käyttötilillä pidän käteisenä käytännössä kuluvan kuukauden menoja vastaavan summan + muutaman satasen bufferin. Toisella käyttötilillä, johon ei ole kytketty pankkikorttia, minulla on sivussa tilanteesta riippuen jotain tonnin ja kahden väliltä ja sieltä voin siirrellä rahaa varsinaiselle käyttötilille, jos kuukauden menot ovat arvioitua suuremmat. Tästä yli menevät käteiset laitan aina osakkeisiin (paitsi juuri tällä hetkellä säästän käteistä myös asuntoon, mutta kyseessä on poikkeustilanne). En yritä ajoittaa osakeostojani, joten salkussa ei ole muuta käteistä kuin edellisen oston jälkeen kertyneet osingot. Olen käytännössä aina all-in osakkeissa.

En siis seuraa yleisiä suosituksia vaan hätärahastoni koko on lähempänä puolentoista kuukauden menoja. Mitä sitten, jos oikeasti tulee hätätilanne ja käteistä tarvitsee hieman reilummin ja nopeassa aikataulussa? Sitten höylään luottokorttia. Minulla on pari luottokorttia, joiden yhteenlaskettu luottoraja on 8000 €. Sen verran on siis käytettävissä tarpeen vaatiessa välittömästi. Luottokorttilaskun kanssa joutuu toki tekemään järjestelyitä, koska kuukauden päästä pitää kuitata monen tuhannen euron lasku, ettei korkeat korot ala juoksemaan. Tähänkin on onneksi pari vaihtoehtoa:

  1. Korvaan luoton matalakorkoisemmalla lainalla, jonka maksan pois muutaman kuukauden aikana
  2. Realisoin osakkeita maksaakseni erääntyvän luottokorttilaskun kokonaan

Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Tähän tarkoitukseen käyttäisin Nordnetin Superluottoa, jota saisin osakesalkkuani vastaa 0,99 % vuosikorolla. Tämä korko on sen verran kohtuullinen, että pitämällä hätärahastoa osakkeiden sijaan käteisenä, häviää todennäköisesti enemmän. Toista vaihtoehtoa käyttäisin, jos olisin muutenkin aikeissa myydä jonkin omistamistani osakkeista.

Luottoa salkkuasi vastaan jopa 0,99 % korolla

Hätärahaston tarvetta vähentää hieman myös osinkotulot. Tällä hetkellä saan osinkotuloja kuukaudessa keskimäärin reilut 300 €. Ja tulo on vieläpä suhteellisen säännöllistä. Vaikka tili olisi jostain syystä täysin nollilla asumiskulujen ja muiden laskujen maksamisen jälkeen, voisin periaatteessa vyötä hieman kiristämällä kattaa osinkotuloilla ainakin suurimman osan kuukauden muusta rahantarpeesta (ruokaostokset, liikkuminen yms.).

Tulot ja menot – Tammikuu 2018

Tammikuun osingot tulikin jo raportoitua ja nyt on aika katsoa kuukauden tuloja ja menoja.

Vaikka olenkin harrastanut säästämistä ja sijoittamista jo jonkin aikaa, en ole koskaan seurannut kulujani kovin tarkasti tai järjestelmällisesti. En myöskään ole erityisen hyvä kitsastelemaan, kuten tämänkin kuukauden raportti osoittaa. Näissä tulojen ja menojen kuukausikatsauksissa en ainakaan tällä hetkellä erittele kulujani juurikaan eri kategorioihin. Se edellyttäisi sitä, että tarkentaisin kuluseurantaani todella paljon nykyisestä tai kaivelisin jälkeenpäin tilitapahtumista eri kategorian tapahtumia. Toistaiseksi mennään siis varsin lavealla pensselillä.

Tässä kuitenkin tammikuun tulot ja menot (tulot nettona verojen ja muiden maksujen jälkeen):

Tulot

Kuukausipalkka – 3286 €

Osingot – 222 €

Muut – 0 €

 

Menot

Vuokra – 900 €

Asuntosäästö – 875 €

Muut – 1590 €

 

Tammikuu oli suoraan sanottuna taloudellinen katastrofi! Tulopuoli oli varsin tavallinen, mutta kulutin käytännössä kaiken, mitä tienasin. Huh huh. Säästöön jäi ainoastaan käsittämättömän surkeat 143 €. Jos huomioidaan uutta asuntoa varten säästetty summa, niin luku on 1018 €. Kuukausi ei ollut menojen suhteen ihan tavallinen, sillä siihen sisältyi ulkomaanmatka hotelliöineen ja fine dining illallisineen, vakuutusmaksuja, sähkölasku ja työttömyyskassan vuosimaksut.  Mutta silti lopputulos on järkyttävä.

Asumiskulut ovat tällä hetkellä myös poikkeuksellisen korkeat ja jatkavat sillä tasolla koko vuoden. Lasken tällä hetkellä kuluksi vuokran lisäksi myös rakenteilla olevan omistusasuntoni seuraavia maksueriä varten sivuun säästämäni käteisen. Todellisuudessa koko summa ei siis haihdu savuna ilmaan. En kuitenkaan laske omaakaan asuntoa tuottavaksi varallisuudeksi, joten käsittelen kaikkia asumiseen liittyviä kustannuksia menoina, oli kyseessä sitten vuokra, asuntolainan korko tai lainan lyhennys. Asumiskulut tulevat siis laskemaan tuntuvasti siinä vaiheessa kun pääsen muuttamaan uuteen asuntooni ensi vuonna.

Tammikuun tuloista säästöön surkeat 4,1 % (asuntosäästö / lainanlyhennys huomioituna 29,0 %). Toivon todella, että suoritus jää vuoden 2018 heikoimmaksi.

Osingot – Tammikuu 2018

Taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluni perustuu täysin osinkoihin, joten luonnollisesti niiden seuraaminen on kiinnostavaa. Osinkosumman kehittyminen onkin tärkein mittari, jolla arvioin edistymistäni tällä pitkällä ja välillä tuskaisellakin matkalla. Näissä kuukausittaisissa raporteissa listaan kaikki kuukauden aikana osinkoina tienaamani eurot ja sentit.

Kalenterista on käännetty esiin Suomen talven paras kuukausi (=lyhyin), joten on tullut aika ynnäillä yhteen tammikuun aikana saadut palkkashekit. Vuoden ensimmäinen kuukausi on perinteisesti ollut minulle myös vuoden heikoin osinkojen suhteen, sillä vuodesta 2015 lähtien tammikuun osinkopotti on ollut vuoden pienin. Katsotaan miten kävi tällä kertaa. Alla tammikuussa tilille kilahtaneet osingot euroiksi muunnettuna ja ennen veroja:

 

iShares Inc iShares MSCI Brazil ETF – 1,05 €

General Electric Company – 4,35 €

Macy’s Inc – 31,43 €

Main Street Capital Corporation – 13,16 €

Realty Income Corporation – 8,84 €

Pepsico, Inc. – 10,12 €

Sotherly Hotels Inc. – 46,01 €

Seagate Technology PLC – 52,20 €

VEREIT, Inc. – 28,16 €

WALMART, INC – 19,11 €

W.P. Carey Inc. REIT – 41,37 €

B&G Foods, Inc. – 43,08 €

 

12 omistustani maksoi osinkoja kuukauden aikana ja yhteensä tammikuun netto-osingot verojen jälkeen olivat 222,65 €.

Ei hullumpi alku vuodelle! Viime vuoden tammikuussa osingot olivat vain 90,38 €, joten vuodessa on tapahtunut todella huomattava harppaus eteenpäin. Kun pitää mielessä, että tämä tulee todennäköisesti olemaan vuoden heikoimpia kuukausia, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.

Eteenpäin tiirailtaessa näyttää siltä, että helmikuulta on odotettavissa suunnilleen saman tasoinen tai aavistuksen parempi potti. Maalis-, huhti- ja toukokuu ovatkin sitten olleet vuoden vahvimpia kuukausia osinkojen suhteen kun suurin osa Suomi-omistuksista kilauttaa ”vuosipalkan” tilille kevätkuukausina. Tähän mennessä julkaistut osinkoehdotukset ovat olleet tasoltaan lupaavia.

Vuodeksi 2018 itselleni asettamastani osinkotavoitteesta 4500 € on koossa tammikuun jälkeen 4,95 %. Kirittävää riittää.

Mitä sen jälkeen?

Viime kesästä lähtien olen huomannut ajattelevani entistä enemmän otsikon kysymystä. ”Se” viittaa tässä tietysti taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen.

Samaa asiaa pohtii varmasti moni kyseistä tilaa tavoitteleva ja osalle suunnitelma voi olla jo täysin selvä. Minulle ei. Minulla on vain hämärä mielikuva siitä, mitä elämäni on sen jälkeen kun työtä ei tarvitse tehdä enää rahallista korvausta vastaan. Tiedän kuitenkin sen, että oravanpyörässä en halua juosta sen pidempään kuin on pakko. Nykyisen kaltaisessa työssä en jatka, sillä se on liian stressaavaa, aikaa vievää ja kuluttavaa. En kuitenkaan vielä tiedä tarkalleen millaista taloudellisesti vapaat arkipäiväni tulevat olemaan, mutta se on kuitenkin selvää että teen enemmän asioita, joista oikeasti nautin. Ja vähemmän töitä.

Mutta jotain kiinnostavaa ja motivoivaa tekemistä on keksittävä. Vaikka rentoutuminen, myöhään nukkuminen, leffojen katselu ja lukeminen onkin toki mukavaa ajanvietettä, elämässä pitää olla sisältöä enemmän, jotta se olisi tyydyttävää. Aion tietysti käyttää enemmän aikaa myös harrastuksiini, joihin kuuluu musiikin tekeminen ja urheilu monessa muodossa. Tämän blogin pitäminen on harrastuksistani tuorein ja sitä haluan jatkaa taloudellisesti riippumattomanakin. Matkustamista maailmalla olisi myös hienoa tehdä vapaalla aikataululla, ilman vuosilomien rajoituksia.

Mainittujen asioiden lisäksi aikaa olisi tehdä muutakin. Minulla on kuitenkin vielä lähes seitsemän vuotta aikaa keksiä, millaisiin projekteihin haluan ”eläkkeellä” ryhtyä. Parasta on kuitenkin se, että voin täysin itse ja oman kiinnostukseni perusteella valita, mitä teen – tai jätän tekemättä.

Osto – Main Street Capital Corporation

Taskun pohjalle oli taas kertynyt sen verran sijoitettavaa rahaa, että oli aika käydä ostoksilla. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen ostos. Avasin pelin kasvattamalla positiotani Main Street Capital Corporationissa.

MSCC on BDC (Business Development Company) eli sijoitusyhtiö, joka keskittyy pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusjärjestelyihin. Yhtiö tarjoaa pitkäaikaisia lainoja yrityksille ja osassa MSCC:n tarjoaman rahoituksen ehtona on osaomistajuus yhtiöstä. Osa MSCC:n tuloista tuleekin korkojen lisäksi sen omistamien yritysten osingoista. BDC yritykset ovat sijoituskohteina tyypillisesti kohtuullisen riskipitoisia, josta palkkiona on usein suuri osinko. Suuri osinko johtuu siitä, että BDC yritysten verotus on samantyyppinen kuin REIT (Real Estate Investment Trust) yhtiöillä. Yritykset saavat merkittäviä verohelpotuksia tai vapautuvat yritysverosta kokonaan mikäli ne maksavat omistajilleen tuloksestaan yli 90 % ulos osinkoina.

MSCC maksaa osinkoa kuukausittain ja lisäksi mahdollisen lisäosingon kaksi kertaa vuodessa. Yhtiön osingonkorotusputki on seitsemän vuoden pituinen ja viime vuonna se maksoi osinkoa 2,785 $ osakkeelta. Tämän hetken kurssilla osinkoprosentti on mukava 7,19 %.

OSTO: Main Street Capital Corporation (MAIN) 35 kpl – 39,68 $

Hinta sisältää kaupankäyntikulut. Kokonaisomistukseni yrityksessä on nyt 120 osaketta. Pidän tätä toistaiseksi riittävänä painona, enkä suunnittele lähiaikoina enää lisääväni omistustani. Tämän päivän valuuttakurssilla laskettuna tämä osto lisää vuosittaiseen netto-osinkopottiini 59,39 € .

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.

Sijoittaminen osinko-osakkeisiin

Olen valinnut strategiakseni sijoittaa vaivalla säästetyt rahavarani osinkoa, ja mielellään kasvavaa sellaista, maksaviin yrityksiin. Tämä strategia sopii minulle paristakin syystä, joita avaan hieman tässä tekstissä.

Ensinnäkin minulle tärkeä pointti, eritoten laskumarkkinan yllättäessä – Kasvavaa osinkoa maksavia osakkeita on helppo omistaa ja ostaa kun kerrytät säästöjäsi

Miksi?

Vastaus on yksinkertainen. Tavoittelen sijoittamisella osakesalkkua, jonka tuotto kattaa kustannukseni. Tarkemmin sanottuna salkkua, jonka ulos maksamat osingot kattavat kaikki elinkustannukseni. Salkun koolla ei itsessään ole merkitystä. Ainoastaan sillä, että se tuottaa riittävästi kassavirtaa. Kun tämän sisäistää, laskumarkkinassa kyykkäävän salkun arvon ei pitäisi ahdistaa – ainakaan teoriassa. Alenevat kurssithan ainoastaan antavat mahdollisuuden ostaa jo muutenkin loppuelämäksesi hankkimiasi osakkeita entistä alempaan hintaan. Sehän on erinomainen diili, sillä oletettavasti ainakin osa kasvavaa osinkoa maksavista laatuyrityksistä pystyy kasvattamaan osinkoaan myös laskumarkkinassa. Tästä on osoituksena koko osinkoaristokraattien lista, eli yritykset jotka ovat nostaneet osinkoaan vähintään 25 vuoden ajan. Tuohon ajanjaksoon on osunut jo pari suurempaakin pörssiromahdusta. Lisäksi säästämisvaiheessa osinkotulosi kasvavat kuukaudesta ja vuodesta toiseen – vaikka salkun markkina-arvo laskisikin. Tällä on erittäin motivoiva vaikutus säästämiseen.

Toinen oletus, jonka voi suhteellisen turvallisesti tehdä on se, että osinkoa kasvattavia yrityksiä sisältävän hajautetun salkun osinkotuoton vuosittainen kasvu vastaa osapuilleen inflaatiota. Tällöin inflaatiota ei tarvitse erikseen huomioida kun arvioidaan taloudelliseen riippumattomuuteen riittäviä osinkotuloja. Jos osinkojen kasvu sattuisi olemaan jopa inflaatiota nopeampaa, niin sehän on pelkkää bonusta.

Toinen pointti liittyy käytännössä suoraan edellä mainittuun osinko-osakkeiden ominaisuuteen ja epävakaisiin pörssimarkkinoihin – Kasvavaa osinkoa maksavia yrityksiä on helppo omistaa kun elät säästöilläsi.

Siinä missä ensimmäinen pointti on tärkeä ajanjaksolla, jossa sijoitusvarallisuutta vasta kerrytetään, toinen pointti on oleellinen kun taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu. Osinko-osakkeiden ohella toinen tyypillinen strategia taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemiseen on säästöjen sijoittaminen indeksi(osuus)rahastoihin. Tarkemmin rahastojen kasvuosuuksiin, jotka eivät maksa osinkoja ulos vaan sijoittavat ne automaattisesti uudestaan. Tämäkin on erittäin hyvä strategia ja sillä vältetään osinkojen maksamisesta koituvia veroseuraamuksia säästöjen kerryttämisvaiheessa. Pääoman kerryttäminen on siis nopeampaa ja tämä on iso plussa. Kasvuosuuksiin liittyy kuitenkin eräs heikkous silloin kun taloudellinen riippumattomuus eli ennalta tavoitteeksi asetettu salkun koko on saavutettu ja tuotoilla aletaan kattamaan elinkustannuksia. Tyypillisesti indeksisijoittajat seuraavat 4 % sääntöä eli tavoittelevat pääomaa, josta ensimmäisenä säästöillä elämisen vuonna voi nostaa mainitun prosentin pääomasta. Euroissa saman suuruinen summa (inflaatiokorjattuna) nostetaan myös seuraavina vuosina. Teoriassa 4 % säännöllä pääoman ei pitäisi loppua koskaan kesken, mutta jos pitkäkestoinen pörssiromahdus tapahtuu juuri sinä vuonna kun päätät jäädä varhaiselle eläkkeelle, olo voi tuntua hetkellisesti epämukavalta salkun kutistuessa.

Näistä syistä olen päätynyt sijoittamaan pääasiassa osinkoaan kasvattaviin yhtiöihin. Tämä ei missään nimessä ole ainoa tai välttämättä edes paras strategia taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen, mutta se tuntuu toimivan ja sopii minulle!

 

Passiivisuuden vaikeus – kärsivällisyys on hyve sijoittamisessa

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten moni piensijoittaja yrittää saada osakemarkkinoilla ylituottoa käymällä kauppaa aktiivisesti. Omassa tuttavapiirissänikin tätä harrastetaan. Ja lähes poikkeuksetta tällä tavalla hävitään vuodesta toiseen indeksille.

On monesti todettua, että aktiivisella ”salkunhoidolla” aiheutetaan ylimääräisiä kuluja ja lisäksi menetetään tuottoja, koska ostojen ja myyntien ajoittaminen ei onnistu. Eli yleensä ollaan pois markkinoilta silloin kun siellä pitäisi ehdottomasti olla. Vaikuttaa vieläpä siltä, että suuri osa aktiivisista kauppaa käyvistä sijoittajista tiedostaa tämän, mutta jatkaa siitä huolimatta samalla vahingollisella strategialla vuodesta toiseen (tietysti keksimällä uusia perusteita osto- ja myyntisignaaleille, jolla tämä myytinen indeksituotto saataisiin selätettyä). Miksi näin toimitaan, eikä nautita holdauksen ja hajautuksen tuomasta ilmaisesta lounaasta? Oma teoriani on se, että ihmisten on vaikea olla tekemättä mitään. Tämä taito pitää ehdottomasti oppia, jos sijoittamisessa ja säästämisessä aikoo menestyä.

Miten itse käyn kauppaa?

Teen kuukaudessa keskimäärin yhden tai kaksi transaktiota pörssissä. Ne ovat ostoja. Joissain poikkeuksellisissa tilanteissa saatan myös myydä omistuksiani, mutta tämä on harvinaista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi verohyöty tai erittäin merkityksellinen muutos omistamani yrityksen tulevaisuudennäkymissä.

En siis yritä aktiivisesti arvioida, onko omistamieni yritysten osakkeet mahdollisesti ylihintaisia tai niiden kurssi noussut viime aikoina ”liikaa” – ja myydä osakkeita tällaisten arvioiden perusteella. Tämä ei vaan maksa vaivaa voimakkaasti hajautetulla salkulla ja kuten todettu, ajoitus vain menisi luultavasti väärin. Mieluummin pidän osakkeet salkussani ja nautin jatkuvasta osinkovirrasta piittaamatta liikaa kurssiheilahteluista. Ostaessani taas analysoin kiinnostavaa yritystä jonkin verran, mutta siitäkään en tee taidetta ja luotan tunnuslukujen lisäksi omaan fiilikseen yrityksestä. Ostokriteereihini palaan myöhemmin.

 

 

Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän genren blogien perinteisiin kuuluu asettaa tavoitteita erilaisille aikajaksoille. Ja miksipä keksisin jotain omaperäisempää kun voin kopioida saman idean tähänkin blogiin? Rehellisesti sanottuna uskon myös, että tavoitteiden kirjaamisesta ja niiden seuraamisesta on hyötyä. Eli tässä tavoitteeni vuodelle 2018 tärkeysjärjestyksessä:

  1. Säilytä (mielen)terveys – tämä tavoite pitää sisällään sen, että työ ja vapaa-aika pysyy balanssissa. Lisäksi urheiluun pitää yhä käyttää aikaa muutama tunti (>2h) viikossa ja syödä hieman järkevämmin kuin vuonna 2017 tuli tehtyä. Terveys ennen rahaa.
  2. Osinkotulot nettona 4500 € – enpä jaksanut nyt tarkemmin kalkuloida, onko tämä edes teoriassa mahdollista. Liian helppo tavoite tämä ei ainakaan ole.
  3. Sijoitussalkun koko vuoden lopussa vähintään 150 000 € – tähän tietysti vaikuttaa aika paljon se, miten osakemarkkinat yleisesti seilaa. Haastava tavoite siksikin, että tiedän ensi vuonna joutuvani säästämään käteistä asunnon ostoon liittyviä maksueriä varten.

Jos ensimmäinen tavoite täyttyy, niin muista voidaan jopa tarvittaessa tinkiä. Vuoden päästä nähdään, miten kävi. Hyvää Uutta Vuotta 2018!