The Millionaire Next Door

Tai tuttavallisemmin miljonääri naapurissa. Sain siis vihdoin luettua tämän henkilökohtaisen taloudenhoidon perusteoksiin kuuluvan kirjan ja tässä tekstissä arvio kyseisestä kokemuksesta.

Kirjan olennainen havainto tiivistyy seuraavaan lauseeseen:

”Unfortunately, most Americans think that they are emulating the rich by immediately consuming any upward swing in their cash flow.” – Thomas J. Stanley

Millionaire Next Door on Thomas J. Stanleyn ja William D. Dankon laajoihin tutkimuksiin perustuva vuonna 1996 julkaistu kirja. Kirjan perusteena on laajat 80- ja 90-luvuilla tehdyt kysely- ja haastattelututkimukset Amerikan rikkaista. Rikkaiksi on tutkimusmateriaalissa laskettu kotitaloudet, joiden omaisuus on yli miljoonan dollarin arvoinen. Nykyrahassa mitattuna tuo raja olisi tietysti korkeampi, mutta yleisesti kaikki kirjassa esitetyt tulot, menot ja tavaroiden hintoihin pohjautuvat osat toimivat sujuvasti kun ajatteli päässään suoraan 1 USD = 1 EUR vaihtokurssilla. Kirjassa viitataan runsaasti konkreettisiin summiin kun miljonäärien ja muiden hyvätuloisten kulutusta vertaillaan.

Kirjan perusajatuksena on selvittää, miten suuren omaisuuden kerryttäneet ihmiset ovat pystyneet sen tekemään. Tähän kysymykseen se pystyy vastaamaan aika hyvin ja vastaus ei ole FIRE-skeneen tutustuneille suuri yllätys. Suurin osa miljonääreistä kuluttaa kuten keskiluokka, eikä varallisuus näy päälle päin. Miljonäärit ostavat käytettyjä autoja eivätkä tuhlaa rahaa mittatilauspukuihin. Osa miljonääreistä on saavuttanut merkittävän varallisuuden keskiluokkaisilla tuloilla, mutta suurin osa myös tienaa hyvin (kirjassa usein mainittu raja hyvätuloisella on 100.000 USD vuodessa).

Mielenkiintoisinta antia on kulutustottumusten vertailu kahden eri ryhmän välillä, PAW ja UAW. Ryhmä PAW koostuu esimerkillisistä varallisuuden kasvattajista (prodigious accumulators of wealth) eli kirjan mallioppilaista ja ryhmä UAW alisuorittajista (under accumulators of wealth). Jako näihin ryhmiin tehtiin omaisuuden perusteella laskukaavalla ikä * vuositulot ennen veroja / 10. Sinulla pitäisi siis olla omaisuutta kaavan antaman tuloksen verran. Jos omaisuutesi on yli kaksi kertaa enemmän kun kaavan antama tulos, olet PAW. Jos omaisuutesi on vähemmän kuin kaavan tulos jaettuna kahdella, olet UAW. Muussa tapauksessa omaisuutesi on keskimääräisellä tasolla. Sivuhuomatuksena sanottakoon, että kaava on aika tiukka ja esimerkiksi itse en sen antamaan tavoitteeseen pääse – en edes lähelle. Olen siis lähempänä kategoriaa UAW kuin PAW. Ollakseni PAW, nettovarallisuutta pitäisi löytyä yli 600.000 euroa.

Kotiin, ajoneuvoihin ja vaatteisiin tapahtuvaa kulutusta vertaillaan UAW ja PAW ryhmien välillä useiden esimerkkien avulla, mutta sen lisäksi kirjassa käsitellään perheen vaikutusta omaisuuden kartuttamiseen ja käyttäytymismallien periytymistä. Itselleni vähemmän kiinnostavia osioita olivat jotkin perheen sisäisiin raha-asioihin kuten perintöihin keskittyvä luku. Taloudellisen käyttäytymisen periytymisestä yleisesti oli mielenkiintoista lukea, mutta käytännön vinkit kuolinpesän hoidosta ja perinnönjaosta eivät tuntuneet itselleni kovin ajankohtaisilta.

Kaiken kaikkiaan suositeltava kirja, joka saa miettimään omaa kulutuskäyttäytymistä ja sitä, mikä on oikeasti tarpeellista. Hardcore visukintuille kirjassa ei ole välttämättä mitään yllättävää, mutta mielenkiintoisia case-esimerkkejä löytyy tukemaan säästeliästä elämäntapaa. Välillä tosin käy kirjassa esiteltäviä urakeskeisiä kitupiikkejä jopa hieman sääliksi. Sisällössä näkyy paikoitellen kirjan ikä, esimerkkinä vaikkapa lehti-ilmoittelun avulla tapahtuva autokauppa.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin suositeltava opus. Jos haluat lukea yhden FIRE-hörhöjen perusteoksista, voit tilata sen alla olevasta linkistä (huom. affiliate-linkki). Tietysti kannattaa sitä ennen tarkistaa saatavuus lähikirjastosta ja säästää nekin rahat!linkistä.

Adlibris – The Millionaire Next Door

10 vuoden kulut säästössä

Joulukuussa tuli täyteen yksi virstanpylväs. Omaisuuteni kattaisi nyt kuluni yli kymmenen vuoden ajan. Katto pysyisi siis pään päällä ja ruoka pöydässä seuraavat 10 vuotta, vaikka ansiotuloni putoaisivat heti huomenna nollaan eikä yhteiskuntakaan mitään tukia tarjoaisi. Se luo kieltämättä tiettyä turvallisuuden tunnetta.

Varallisuutta on nyt yli 180.000 euroa ja kuukausikulutukseksi olen laskenut 1500 euroa.

Kulutuslukema ei ole välttämättä kovin tarkka, sillä se ei pohjaudu tämän hetkiseen tai historialliseen kulutukseen vaan arvioon tulevasta. Tällä hetkellä kulutan tuota vähemmän, sillä lyhennän asuntolainaani selvästi normaalia pienemmissä erissä. Historiassa olen kuluttanut selvästi arviota enemmänkin, mutta olen hiljattain mm. luopunut autosta, joka on laskenut kuluja huomattavasti.

Omaisuuteen lasken tässä yhteydessä vain osakkeet ja käteisen, josta on vähennetty velat. Asuntovarallisuus tai toisaalta asuntolainakaan ei tähän summaan sisälly, puhumattakaan irtaimistosta.

Perinteisen arvion mukaan taloudelliseen riippumattomuuteen riittää, että säästössä on 25 vuoden kulutus. Tähtään samaan, mutta en siis laske säästöihin koko nettovarallisuutta vaan ainoastaan rahoitusvarallisuuden.

Arvioin kaksi vuotta sitten aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen, että matkaa taloudelliseen riippumattomuuteen on noin seitsemän vuotta. Olen tavoitevauhdissa ja yhä näyttää siltä, että maali voi olla saavutettavissa tuossa ajassa eli viiden vuoden sisällä. Se tosin vaatii, että maailmantalous ei sakkaa ja osakemarkkinat jauhavat noin keskimääräistä historiallista tuottoa seuraavat vuodet. En spekuloi tässä yhteydessä sitä, kuinka todennäköistä tuo on. Tulevaisuus sen näyttää. Pörssiromahdus laittaisi tietysti laskelmat uusiksi, mutta toisaalta tämän vuoden kaltaista pörssihurjasteluakaan ei tavoitteen saavuttaminen edellytä.

Vuoden vaihtumisen jälkeen laitetaan tämä vuosi pakettiin tarkempien lukujen valossa. Pysykää kuulolla. Hyvää Joulua ja vuoden vaihdetta lukijoille!