Osakesijoittajan perusteos – Sattuman kauppaa Wall Streetillä

Sain vihdoin viimein luettua usean indeksisijoittamisen nimeen vannovan osakesijoittajan suosikkiteoksen eli Burton Malkielin Sattuman kauppaa Wall Streetillä (A Random Walk Down Wall Street). Ja lukukokemus olikin varsin mielenkiintoinen, joten tavoistani poiketen päätin kirjoittaa lyhyen kirja-arvostelun.

Luin kirjan vuonna 2016 ilmestyneen 11. painoksen englanninkielisenä. Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu jo 1973 ja teos on saanut päivityksiä melko tasaisin väliajoin. Ja voin kuvitella, että uusimman painoksen sisältö poikkeaa jopa suurelta osin ensimmäisistä painoksista. Pääasiallinen sanoma on kuitenkin pysynyt samana. Jo yli neljäkymmentä vuotta sitten Malkiel kehotti sijoittajia laittamaan rahansa kiinni indeksiin (tosin nykymuotoisia indeksirahastoja ei oltu tuolloin vielä keksittykään) ja se sanoma on säilynyt aina uusimpaan  painokseen saakka. Ja Malkielin sanojen mukaan tämä usko on vuosien varrella ainoastaan vahvistunut. Suuri syy uusien painosten tekemiseen on ollut se, että viime vuosina markkinoille on tullut paljon uusia sijoitustuotteita ja indeksiin on entistä helpompi sijoittaa.

Kirja koostuu neljästä osiosta, joista ensimmäinen osa on viihdyttävintä luettavaa. Se kertoo ihmisten typeryydestä ja ahneudesta. Eli historian saatossa tapahtuneista pörssikuplista ja niiden romahtamisesta. Mukana on niin Hollannin tulppaanit kuin vuosituhannen vaihteen internet kupla. Seuraavassa painoksessa on epäilemättä kappale tai pari myös kryptovaluutoista.

Toisessa osassa keskitytään osakkeiden arvostuksen arviointiin. Läpi käydään yrityksen fundamentteihin perustuvaa arvostusta, naureskellaan tekniselle analyysille ja pureskellaan tehokkaiden markkinoiden teoriaa.

Kolmannessa osassa keskitytään riskianalyysiin ja sijoittamisen psykologiseen puoleen. Mielenkiintoisin osuus olikin juuri sijoittamiseen liittyvät vahingollisten käyttäytymismallien arviointi – laumakäyttäytyminen, liian tiheä kaupankäynti, voittavista osakkeista luopuminen ja niin edespäin.

Viimeisessä osassa on käytännön vinkkejä eli kuinka pärjätä sattumankaupassa. Tässä osiossa on vinkkejä mm. vakuutuksiin ja verotukseen liittyen sekä pohditaan sijoittajan elinkaarta ja elämänvaiheen vaikutusta sijoittamiseen. Luvussa vedetään myös yhteen aiemmin kirjassa kerrotut asiat ja muodostetaan johtopäätös menestyksekkäistä sijoitusstrategioista. Ne eivät tule yllätyksenä – keskiössä on indeksisijoittaminen, runsas hajautus ja liiallisen kaupankäynnin välttely.

Osa tekstistä esimerkiksi verotukseen liittyen on vahvasti jenkkien näkökulmasta kirjoitettua eikä tarjoa suomalaiselle lukijalle muuta kuin yleissivistystä. Suurimmaksi osaksi kirja on kuitenkin oikein hyvä ja helposti luettava katsaus sijoittamiseen. Kokonaisuutena siis ehdottaman suositeltava teos. Lainaa omasi kirjastosta tai tilaa vaikka alla olevasta linkistä!

Adlibris – A Random Walk Down Wall Street

Hätärahasto

Talouskirjallisuudessa ja -blogeissa yhtenä vakioaiheena on yllättäviä menoja varten tarvittavan käteiskassan koko. Tästä kassasta käytetään nimitystä hätärahasto (engl. emergency fund). Tähän rahastoon ei tietenkään lasketa mukaan arvopapereissa, kiinteistöissä tms. kiinteässä omaisuudessa olevaa varallisuutta. Seuraavassa tekstissä kerron, miten itse suhtaudun aiheeseen ja varaudun yllättäviä menoja varten.

Yleisesti hätärahastoksi suositellaan 3 – 6 kuukauden menoja vastaavan summan pitämistä käteisenä. Toki keskustelussa menevät välillä sujuvasti sekaisin hätätilanteita varten sivussa olevan likvidin varallisuuden määrä ja säästöjen määrä ylipäätään (kuten esimerkiksi tässä CNBC:n artikkelissa). Omasta näkökulmasta varsinkin tuon haarukan yläpää kuulostaa rajusti ylimitoitetulta, mutta toki aiheesta kirjoitettuja tekstejä lukiessa pitää myös huomioida, että esimerkiksi USA:ssa työttömyysturvan taso on hyvin toisenlainen kuin Suomessa. Jos lasken keskimääräisiksi kuukausimenoiksi 2000 €, minulla pitäisi olla säästössä käteistä pahan päivän varalle 6000 – 12000 €.

Onko? No ei ole.

Pankkikortin takana olevalla käyttötilillä pidän käteisenä käytännössä kuluvan kuukauden menoja vastaavan summan + muutaman satasen bufferin. Toisella käyttötilillä, johon ei ole kytketty pankkikorttia, minulla on sivussa tilanteesta riippuen jotain tonnin ja kahden väliltä ja sieltä voin siirrellä rahaa varsinaiselle käyttötilille, jos kuukauden menot ovat arvioitua suuremmat. Tästä yli menevät käteiset laitan aina osakkeisiin (paitsi juuri tällä hetkellä säästän käteistä myös asuntoon, mutta kyseessä on poikkeustilanne). En yritä ajoittaa osakeostojani, joten salkussa ei ole muuta käteistä kuin edellisen oston jälkeen kertyneet osingot. Olen käytännössä aina all-in osakkeissa.

En siis seuraa yleisiä suosituksia vaan hätärahastoni koko on lähempänä puolentoista kuukauden menoja. Mitä sitten, jos oikeasti tulee hätätilanne ja käteistä tarvitsee hieman reilummin ja nopeassa aikataulussa? Sitten höylään luottokorttia. Minulla on pari luottokorttia, joiden yhteenlaskettu luottoraja on 8000 €. Sen verran on siis käytettävissä tarpeen vaatiessa välittömästi. Luottokorttilaskun kanssa joutuu toki tekemään järjestelyitä, koska kuukauden päästä pitää kuitata monen tuhannen euron lasku, ettei korkeat korot ala juoksemaan. Tähänkin on onneksi pari vaihtoehtoa:

  1. Korvaan luoton matalakorkoisemmalla lainalla, jonka maksan pois muutaman kuukauden aikana
  2. Realisoin osakkeita maksaakseni erääntyvän luottokorttilaskun kokonaan

Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Tähän tarkoitukseen käyttäisin Nordnetin Superluottoa, jota saisin osakesalkkuani vastaa 0,99 % vuosikorolla. Tämä korko on sen verran kohtuullinen, että pitämällä hätärahastoa osakkeiden sijaan käteisenä, häviää todennäköisesti enemmän. Toista vaihtoehtoa käyttäisin, jos olisin muutenkin aikeissa myydä jonkin omistamistani osakkeista.

Luottoa salkkuasi vastaan jopa 0,99 % korolla

Hätärahaston tarvetta vähentää hieman myös osinkotulot. Tällä hetkellä saan osinkotuloja kuukaudessa keskimäärin reilut 300 €. Ja tulo on vieläpä suhteellisen säännöllistä. Vaikka tili olisi jostain syystä täysin nollilla asumiskulujen ja muiden laskujen maksamisen jälkeen, voisin periaatteessa vyötä hieman kiristämällä kattaa osinkotuloilla ainakin suurimman osan kuukauden muusta rahantarpeesta (ruokaostokset, liikkuminen yms.).

Valuuttakurssit ja sijoittaminen

Valuuttakurssien vaihtelut askarruttavat välillä mieltä sijoituspäätöksiä tehtäessä ja päätösten seurauksia ihmetellessä. Tämä tuli omalla kohdalla huomattua konkreettisesti viime vuoden aikana kun euro vahvistui tuntuvasti Yhdysvaltain dollariin verrattuna. Sijoitukseni ovat painottuneet aika voimakkaasti USA:n dollareissa noteerattuihin osakkeisiin, joten dollarin heikentyminen tiputti vuoden 2017 euromääräisiä tuottoja huomattavasti. Ja sama meno on jatkunut myös tämän vuoden alussa. Tästä johtuen päätin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta.

Olen sijoittanut jenkkiosakkeisiin vuodesta 2011 lähtien. Osinkohistoriaa Nordnetin sivuilta selatessani huomasin, että edullisimmallaan dollari on tänä ajanjaksona ollut saamieni osinkojen osalta noin 0,72 eurossa (joulukuu 2013) ja kalleimmillaan 0,95 eurossa (tammikuu 2017). Tällä hetkellä mennään näiden ääripäiden puolivälissä. Suuressa osassa ostojani dollari on ollut vielä nykyistäkin heikompi. Tuottolukemat dollarin vahvistuessa näyttivät mukavilta kun osakekurssien nousun päälle tuli vielä vuosina 2014-2016 dollarin vahvistumisesta aiheutunut lisäboosti. Vuoden 2017 keväästä lähtien suunta on ollut toinen.

Miten valuuttakurssien vaihteluun sitten tulisi suhtautua? Oma asennoitumiseni tähän on ollut hyvin samanlainen kuin yleisen markkinasentimentin mukana tapahtuvaan osakekurssien vaihteluun. Valuuttakursseja on vähintään yhtä vaikea ennustaa kuin osakekursseja. Pitkällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa romahtaako USA:n dollari joskus 0,5 euroon vai saako dollarilla kymmenen vuoden päästä kaksi euroa. Tästä syystä vaihdan tasaisesti kuukausittain euroja dollareiksi ja ostan näillä dollareilla uusia osakkeita. Tietysti saan myös suuren osan osingoistani dollareissa ja vaikka valuuttakurssivaihtelun seurauksena myös euromääräiset osinkoni heittelevät, sillä ei ole juurikaan merkitystä sijoittaessani osinkoina saamani dollarit uudestaan dollareissa noteerattuihin osakkeisiin. Tällöin dollarin eurokurssilla ei siis ole käytännössä mitään merkitystä.

Siinä vaiheessa kun osinkotulolla olisi tarkoitus kattaa kaikki menot, valuuttakurssin merkitys kasvaa selvästi. Jos tulot ovat dollareissa ja menot euroissa, niin 15 % pudotus tulopuolella aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjä haasteita. Tätä riskiä voi taklata sijoittamalla myös euroissa osinkoja maksaviin yrityksiin. Näin olen tehnytkin, vaikka niiden paino onkin pienempi. Tällä hetkellä salkkuni arvosta noin neljäsosa koostuu euroissa noteeratuista osakkeista (osinkotuloista osuus on hieman suurempi). Tästä näkökulmasta euro-osakkeiden tai jopa muissa valuutoissa noteerattujen osakkeiden painon lisääminen olisi hyvinkin perusteltua kun taloudellinen riippumattomuus lähenee. Toinen vaihtoehto on tietysti pyrkiä kääntämän menoja dollareiksi. Näillä näkymin suunnitelmissani on asua ainakin suuri osa vuodesta Suomessa myös sen jälkeen kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, joten tähän on rajalliset mahdollisuudet.

Valuuttakursseja ja niiden vaihteluita ei siis kannattaa jättää täysin huomioimatta taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävää osakesalkkua kerryttäessä, mutta rakennusvaiheessa merkitys on melko pieni. Siinä vaiheessa kun sijoitusten tuotoilla pitää elää, kurssivaihteluun liittyvät riskit kannattaa huomioida.

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Tai oikeasti viimeistään 44-vuotiaana, mutta pyöreä luku otsikossa on myyvempi. Kun kalenteriin napsahtaa vuosi 2025, niin tämän blogin kirjoittajan on viimeistään aika vetäytyä kokopäivätyöstä. Vaikka taloudellisessa mielessä saattaisi olla mahdollista lopettaa töiden tekeminen tuolloin kokonaan, jonkinlainen osa-aikatyö harrastuspohjalta vuoden tai parin sapattivapaan jälkeen on todennäköisempi vaihtoehto.

Mitä tämä sitten edellyttää? Kaikillahan on oma ja erilainen vastauksensa klassiseen kysymykseen ”Kuinka paljon on tarpeeksi?”. Oma väärä vastaukseni perustuu hihasta vedetyille laskelmille, joiden mukaan tarvitsen taloudelliseen vapauteen noin 1500 €:n kuukausittaiset nettotulot. Kyseisellä tulotasolla pystyisin kattamaan peruselämisen, mutta juurikaan ylimääräistä matkusteluun tai muuhun vastaavaan mukavaan puuhailuun ei olisi laittaa. Kulutustottumukseni ovat onneksi vaatimattomia ja harvoin kulutan kuukaudessa yli tuhatta euroa asumiskulujen lisäksi. Normaali taso lienee 700-800 euroa, vaikka tarkkaa kulujen kirjaamista en ole ennen tämän blogin aloittamista harrastanut.

Tuloni suunnittelen saavani pelkästään osingoista, enkä aio realisoida omistuksiani. Tavoitteena olevaan tulotasoon tarvitsisin siis noin 480 000 euron osakesalkun 5 % vuosittaisella osinkotuotolla. Tavoitteeni on siis hieman vaatimattomampi kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tarvitsevat (tai luulevat tarvitsevansa) keskimäärin 3,3 miljoonaa euroa voidakseen lopettaa työnteon säilyttäen nykyisen elintasonsa. Joko suomalaisten elintaso on käsittämättömän korkea tai he eivät osaa laskea. Näillä tavoitteilla ei siis ole ihme, että suomalaiset ovat lottokansaa (ja WinCapita, Bitcoin ja muut vastaavat pika-arvat kiinnostavat).

Oli miten oli, näillä laskelmilla salkustani uupuu pitkälle yli 300 000 euroa, jotka pitäisi haalia kasaan seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tavoite on vähintään haasteellinen. Täyttyessään se tarkoittaisi sitä, että minulla nollatilanteesta taloudelliseen riippumattomuuteen pääseminen kestää 15 vuotta.

Osingoilla vapaaksi – Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on toimia eräänlaisena päiväkirjana ja kirittää allekirjoittanutta saavuttamaan tavoitteensa taloudellisesta riippumattomuudesta vuoteen 2025 mennessä. Ihan nollatilanteesta tähän projektiin ei lähdetä, mutta vuoden 2017-2018 vaihde on hyvä hetki (tai voi se olla ihan paska hetkikin, mutta siitä nyt silti lähdetään) aloittaa tämän 7 vuoden ”loppukirin” seuraaminen ja dokumentoiminen. Blogin sisältö tulee pääasiassa keskittymään blogin pitäjän henkilökohtaisen talouden seurantaan ja osakesijoittamiseen. Toki täältä voi satunnainen lukijakin löytää vinkkejä (tai varoittavia esimerkkejä) säästämistä ja piensijoittamista ajatellen. Varaan kuitenkin oikeuden kirjoittaa myös muista talouteen liittymättömistä aiheista, jos siltä sattuu tuntumaan. Ja minkäs sille voit? Älä lue, jos (kun) ei kiinnosta.

Tämän aihealueen blogeja on valtavasti. Ja suuri osa on helvetin tylsiä. Toki niin on luultavasti tämäkin. Heti kärkeen totean, että tästä blogista on aivan turha hakea mitään uusia ja uraa uurtavia avauksia osakesijoittamisen saralta. Olen sijoittajana laiska, joten en edes yritä keksiä mitään uusia hienoja markkinoita voittavia sijoitusmetodeja. Sijoitan pääasiassa osinkoa maksaviin osakkeisiin ja hajautus on vähintään riittävä.

Siinäpä se lyhyesti. Seuraavassa postissa kerron vähän taustoja itsestäni.