Olen neljännesriippumaton

Saavutin elokuussa rajapyykin. Ennustettu osinkotuloni seuraavan 12 kuukauden aikana ylitti 4800 € eli kuukautta kohden osinkoja verojen maksamisen jälkeen tulisi 400 €. Tämä ennuste siis olettaa, että:

  1. En osta tai myy osakkeita seuraavan vuoden aikana
  2. Yksikään omistamani yritys ei nosta tai laske osinkoaan
  3. Dollarin kurssi pysyy nykytasolla

Toki tiedän jo nyt, että mikään näistä oletuksista ei pidä paikkaansa. Suunnittelen ostavani osakkeita säännöllisesti myös seuraavan vuoden aikana.  Suuri osa omistuksistani todennäköisesti jatkaa osinkojensa nostamista ensi vuonnakin (samalla osa pitää osinkonsa samana ja jotkut saattavat sitä leikatakin). Valuuttakurssien kehitystä ei voi ennustaa, mutta tuskinpa nekään stabiilina vuotta pysyvät.

400 € kuukaudessa on silti ihan riittävän hyvä ennuste käytettäväksi arvioitaessa seuraavan vuoden osinkotuloja. Tämä rajapyykki sai minut pohtimaan mihin kyseinen summa riittää.

Olen arvioinut, että muutaman vuoden kuluttua saisin välttämättömät menoni katettua noin 1600 eurolla kuukaudessa. Tämä summa tosin kattaisi vain peruselämisen eikä matkustamiseen ja muuhun luksukseen jäisi juurikaan rahaa. Alkuvuoden 2018 aikana kuluni ovat olleet reilut 2100 € kuukaudessa, mutta rahaa on kulunut välttämättömien menojen lisäksi myös matkusteluun, harrastusvälineisiin ynnä muuhun. Toki haluan käyttää rahaa näihin asioihin myös taloudellisesti riippumattomana, mutta pakollisten kulujen kattaminen on ehdoton ja ensimmäinen minimitavoite, jotta kyseistä termiä voi edes käyttää. Suunnittelen myös sellaista vaihtoehtoa, että luopuisin autostani ainakin kokeiluluontoisesti kun muutan ensi vuonna uuteen asuntoon. Kuukausikuluni tietysti laskisivat huomattavasti, jos en omista autoa. Hieman tosin arveluttaa, että olenko valmis luopumaan siitä liikkumisen vapaudesta, jonka oma auto antaa. Vaa’an vastakkaisilla puolilla painavat liikkumisen vapaus ja taloudellinen vapaus. Kokeilemalla viimeistään selviää, kumpaa arvostan enemmän.

Edellä mainituilla oletuksilla voi todeta, että olen nyt neljännesriippumaton. Voisin siis lomailla huoletta yhden kvartaalin vuodesta. Tai pitää palkatonta vapaata reilun viikon joka kuukausi. Ja tämän lomailun lisäksi työajallakin tarvitsisi tienata vain kulutuksen verran. Tai sitten voisin jatkaa töitä normaaliin tapaan, kuluttaa kaiken palkkani ja silti säästää neljäsataa kuukaudessa. Ajatteli asiaa miten päin vain, tämän kokoinen passiivinen tulo antaa jo hieman taloudellista liikkumavaraa.

Toisaalta matka aitoon taloudelliseen riippumattomuuteen on vielä pitkä. Tähänkin asti pääseminen on vaatinut 8 vuotta säännöllistä osakesäästämistä. On myös todennäköistä, että lähivuosina koetaan jonkinlainen korjaus pörssikursseissa, koska nousukausi osakemarkkinoilla on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Talousromahdus tarjoaisi hyviä ostopaikkoja, mutta todennäköisesti johtaa myös siihen, että monen omistamani yrityksen tulokset huononevat ja osinkoja leikataan. Mahdollinen skenaario on sekin, että varsinaista romahdusta ei tule, mutta edessä on pitkittynyt ja aneeminen nollatuottojen aika tai loivempi laskukausi osakemarkkinoilla. Mutta tulevaisuutta ei kannata liikaa ennustaa – kun elää niin näkee.

Tällä hetkellä en tiedä, onko mitään syytä edes tavoitella kovin kiireellä sitä, että tulot kattavat 100 % pakollisista menoista. Jotenkin en usko, että lopettaisin työntekoa kokonaan kovin pian, vaikka saavuttaisin tuon rajan. Tällä hetkellä mielessä oleva tavoite on ottaa reilun pituinen sapattivapaa ja sen jälkeen työskennellä mahdollisesti osa-aikaisesti tai kausiluontoisesti. Ja sehän ei vaadi täydellistä taloudellista riippumattomuutta.

Mitä sen jälkeen?

Viime kesästä lähtien olen huomannut ajattelevani entistä enemmän otsikon kysymystä. ”Se” viittaa tässä tietysti taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen.

Samaa asiaa pohtii varmasti moni kyseistä tilaa tavoitteleva ja osalle suunnitelma voi olla jo täysin selvä. Minulle ei. Minulla on vain hämärä mielikuva siitä, mitä elämäni on sen jälkeen kun työtä ei tarvitse tehdä enää rahallista korvausta vastaan. Tiedän kuitenkin sen, että oravanpyörässä en halua juosta sen pidempään kuin on pakko. Nykyisen kaltaisessa työssä en jatka, sillä se on liian stressaavaa, aikaa vievää ja kuluttavaa. En kuitenkaan vielä tiedä tarkalleen millaista taloudellisesti vapaat arkipäiväni tulevat olemaan, mutta se on kuitenkin selvää että teen enemmän asioita, joista oikeasti nautin. Ja vähemmän töitä.

Mutta jotain kiinnostavaa ja motivoivaa tekemistä on keksittävä. Vaikka rentoutuminen, myöhään nukkuminen, leffojen katselu ja lukeminen onkin toki mukavaa ajanvietettä, elämässä pitää olla sisältöä enemmän, jotta se olisi tyydyttävää. Aion tietysti käyttää enemmän aikaa myös harrastuksiini, joihin kuuluu musiikin tekeminen ja urheilu monessa muodossa. Tämän blogin pitäminen on harrastuksistani tuorein ja sitä haluan jatkaa taloudellisesti riippumattomanakin. Matkustamista maailmalla olisi myös hienoa tehdä vapaalla aikataululla, ilman vuosilomien rajoituksia.

Mainittujen asioiden lisäksi aikaa olisi tehdä muutakin. Minulla on kuitenkin vielä lähes seitsemän vuotta aikaa keksiä, millaisiin projekteihin haluan ”eläkkeellä” ryhtyä. Parasta on kuitenkin se, että voin täysin itse ja oman kiinnostukseni perusteella valita, mitä teen – tai jätän tekemättä.

Eläkkeelle 45-vuotiaana

Tai oikeasti viimeistään 44-vuotiaana, mutta pyöreä luku otsikossa on myyvempi. Kun kalenteriin napsahtaa vuosi 2025, niin tämän blogin kirjoittajan on viimeistään aika vetäytyä kokopäivätyöstä. Vaikka taloudellisessa mielessä saattaisi olla mahdollista lopettaa töiden tekeminen tuolloin kokonaan, jonkinlainen osa-aikatyö harrastuspohjalta vuoden tai parin sapattivapaan jälkeen on todennäköisempi vaihtoehto.

Mitä tämä sitten edellyttää? Kaikillahan on oma ja erilainen vastauksensa klassiseen kysymykseen ”Kuinka paljon on tarpeeksi?”. Oma väärä vastaukseni perustuu hihasta vedetyille laskelmille, joiden mukaan tarvitsen taloudelliseen vapauteen noin 1500 €:n kuukausittaiset nettotulot. Kyseisellä tulotasolla pystyisin kattamaan peruselämisen, mutta juurikaan ylimääräistä matkusteluun tai muuhun vastaavaan mukavaan puuhailuun ei olisi laittaa. Kulutustottumukseni ovat onneksi vaatimattomia ja harvoin kulutan kuukaudessa yli tuhatta euroa asumiskulujen lisäksi. Normaali taso lienee 700-800 euroa, vaikka tarkkaa kulujen kirjaamista en ole ennen tämän blogin aloittamista harrastanut.

Tuloni suunnittelen saavani pelkästään osingoista, enkä aio realisoida omistuksiani. Tavoitteena olevaan tulotasoon tarvitsisin siis noin 480 000 euron osakesalkun 5 % vuosittaisella osinkotuotolla. Tavoitteeni on siis hieman vaatimattomampi kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset tarvitsevat (tai luulevat tarvitsevansa) keskimäärin 3,3 miljoonaa euroa voidakseen lopettaa työnteon säilyttäen nykyisen elintasonsa. Joko suomalaisten elintaso on käsittämättömän korkea tai he eivät osaa laskea. Näillä tavoitteilla ei siis ole ihme, että suomalaiset ovat lottokansaa (ja WinCapita, Bitcoin ja muut vastaavat pika-arvat kiinnostavat).

Oli miten oli, näillä laskelmilla salkustani uupuu pitkälle yli 300 000 euroa, jotka pitäisi haalia kasaan seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tavoite on vähintään haasteellinen. Täyttyessään se tarkoittaisi sitä, että minulla nollatilanteesta taloudelliseen riippumattomuuteen pääseminen kestää 15 vuotta.

Osingoilla vapaaksi – Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoitus on toimia eräänlaisena päiväkirjana ja kirittää allekirjoittanutta saavuttamaan tavoitteensa taloudellisesta riippumattomuudesta vuoteen 2025 mennessä. Ihan nollatilanteesta tähän projektiin ei lähdetä, mutta vuoden 2017-2018 vaihde on hyvä hetki (tai voi se olla ihan paska hetkikin, mutta siitä nyt silti lähdetään) aloittaa tämän 7 vuoden ”loppukirin” seuraaminen ja dokumentoiminen. Blogin sisältö tulee pääasiassa keskittymään blogin pitäjän henkilökohtaisen talouden seurantaan ja osakesijoittamiseen. Toki täältä voi satunnainen lukijakin löytää vinkkejä (tai varoittavia esimerkkejä) säästämistä ja piensijoittamista ajatellen. Varaan kuitenkin oikeuden kirjoittaa myös muista talouteen liittymättömistä aiheista, jos siltä sattuu tuntumaan. Ja minkäs sille voit? Älä lue, jos (kun) ei kiinnosta.

Tämän aihealueen blogeja on valtavasti. Ja suuri osa on helvetin tylsiä. Toki niin on luultavasti tämäkin. Heti kärkeen totean, että tästä blogista on aivan turha hakea mitään uusia ja uraa uurtavia avauksia osakesijoittamisen saralta. Olen sijoittajana laiska, joten en edes yritä keksiä mitään uusia hienoja markkinoita voittavia sijoitusmetodeja. Sijoitan pääasiassa osinkoa maksaviin osakkeisiin ja hajautus on vähintään riittävä.

Siinäpä se lyhyesti. Seuraavassa postissa kerron vähän taustoja itsestäni.