Vuoden 2018 tavoitteet – miten onnistuin?

Ennen alkaneen vuoden tavoitteiden julkistamista tehdään loppukatsaus vuoden 2018 tavoitteisiin. Vuodelle asetin kolme tavoitetta, joista ainakin yksi oli tavoitteenakin melko epäonnistunut ja jäi myös saavuttamatta. Näin suoriuduin 2018:

  1. Säilytä (mielen)terveys – Tämä ei ollut paras mahdollinen tavoite siinä mielessä, että se ei ole kovin konkreettisesti mitattavissa. Tarkoituksena oli kuitenkin vähentää työntekoa, lisätä vastapainoksi liikuntaa sekä kiinnittää huomiota ravintoon. Työntekoa en juurikaan vähentänyt. Työn lisäksi stressiä aiheutti kuukausia kestänyt suolistotulehdus ja vuosi olikin se ansiosta ikimuistoinen. Joskaan ei positiivisella tavalla. Ravinnon suhteen kokeilin sairastelun aikana kaikenlaisia poppakonsteja ja heikoimpina hetkinä oli pakko paastota kokonaisia päiviä, koska jatkuva veren ulostaminen ei vaan ollut mukavaa. Liikuntaa pystyi harrastamaan varsinkin parannettuani edellisvuotta enemmän ja fyysinen kunto oli sairauden jälkeen jopa hyvä. Loppuvuodesta kyllä ravinto-osastolla tapahtui aika selvää lipsumista. Katson kuitenkin tavoitteen läpäistyksi rimaa hipoen.
  2. Osinkotulot nettona 4500 € – Tavoite täyttyi, kuten edellisestä tekstistäni voi todeta.
  3. Sijoitussalkun koko vuoden lopussa vähintään 150 000 € – Tämä tavoite oli alkujaankin turha, koska salkkuni on lähes täysin yleisten markkinaliikkeiden armoilla. Vaikutusmahdollisuudet salkun arvoon valitulla sijoitusstrategialla on melko pienet. Joka tapauksessa kauas jäätiin salkun arvon ollessa 1.1.2019 133 265 €. Tavoite epäonnistui (monella tasolla).

Taloudellisessa mielessä vuosi 2018 oli kohtuullisen onnistunut. Osinkotavoitteen täyttyminen oli iso plussa, koska tavoittelen ennen kaikkea kasvavaa passiivista tulovirtaa. Lisäsin osakesalkkuun pääomaa vuoden aikana yli 13 000 € euroa, vaikka samalla säästin melko aggressiivisesti asuntoon.

Muilla osa-alueilla oli melko raskasta puurtamista, mutta matkan varrella hetkittäin näytti heikommaltakin. Vuosi siis päättyi varovaisen positiivisissa tunnelmissa ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan onnistuneempaa vuotta 2019 – sen tavoitteista pian lisää!

4 vastausta artikkeliin “Vuoden 2018 tavoitteet – miten onnistuin?”

  1. Minulla todettiin haavainen paksunsuolentulehdus reilut neljä vuotta sitten. Melko huonossa kunnossa paksusuoli oli silloin ja tauti vaivasi kohtalaisen paljon. Nyt se on onneksi lääkkeillä pysynyt kurissa jo pidemmän aikaa ja toivottavasti pysyy jatkossakin.

    Sijoitusstrategiasi on aikalailla samanlainen kuin minullakin ja tätä(kin) blogia on ihan mielenkiintoista seurata. Minulla on salkussani yhteensä n. 40 yritystä Suomesta ja Jenkeistä. Lisäksi on myös rahastoja noin neljäsosa sijoitusvarallisuuden arvosta, jotka eivät maksa tuottoja ulos. Pitää kysäistä ihan mielenkiinnosta, että kun teet uuden sijoituksen joko ennestään omistamaasi tai uuteen yhtiöön, niin millä perusteella valitset yhtiön mihin rahasi sijoitat?

    1. Samaa epäiltiin minulla ja lääkityksenkin haavaiseen paksusuolentulehdukseen ehdin jo aloittaa. Tähystyksessäkään asiaan ei saatu täyttä varmuutta. Onnekseni noin viidennen verikokeen myötä kävi ilmi, että kyseessä oli (suurella todennäköisyydellä vain) bakteeriperäinen tulehdus, joka saatiin hoidettua lääkityksellä. Toivottavasti sinulla pysyy jatkossakin sairaus kurissa.

      Sijoituskohdetta valitessa minulla ensimmäinen kriteeri on se, että yritys maksaa osinkoa. Salkussani ei ole enää yhtään osaketta tai ETF:ää, joka ei maksa osinkoa. Painotan myös sitä, että yritys on pystynyt maksamaan kasvavaa osinkoa, mutta tässä en ole mitenkään ehdoton. Usein kuitenkin poimin potentiaalisia kohteita CCC -listalta. Mietin myös toimialahajautusta suhteessa muuhun salkkuun, yrityksen tuloskehitystä ja osakkeen arvostustasoa (P/E, P/B…). En kuitenkaan ylianalysoi ennen ostopäätöstä, sillä iso hajautus pitää riskin kurissa ja pidän aina mielessä myös tikkaa heittävän apinan.

      1. Ok. Samanlaisia valintakriteereitä on minullakin, voi olla, että valitsen vielä enemmän mututuntumalla sijoituskohteen, kuin sinä. Suurin osa omistamistani Jenkkiyhtiöistä on osinkoaristokraatteja ja myös Suomalaisilla on hyvä osingonmaksuhistoria.
        Eihän tälläinen strategia puhtaasti rahallisesti ajateltuna ole välttämättä paras mahdollinen, mutta se kasvava osinkovirta vain on tuntunut selvästi motivoivammalta, kuin esim. pelkkä rahastojen kasvuosuuksiin sijoittaminen. Toisaalta myös jos tarvetta tulisi, niin osinkoja olisi kätevämpi käyttää muuhun elämiseen, kuin alkaa lunastamaan rahastoja ties minkälaisessa markkinatilanteessa. Ja omalla tavallaan tuo verojenkin maksaminen vähän kerrallaan osingoista, tuntuu jotenkin helpommalta, kuin suuren kertasumman maksaminen luovutusvoitoista, vaikkei se sinänsä järkevää taloudellisesti olekaan.

        1. Tuo osinkojen tuoma, melko ennakoitava kassavirta ja se, ettei myyntejä tarvitse tehdä välttämättä koskaan ovat minulle suurimmat syyt tähän strategiaan. Olen myös sitä mieltä, että se minkä verojen maksussa salkun kerryttämisvaiheessa häviää, korvautuu jatkuvan kassavirran kasvun tuomalla ”turvallisuuden tunteella”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *