Oikotie onneen

Olen pyöritellyt viime aikoina mielessäni kysymystä siitä, että voisiko tavoitteeseen pääsyä nopeuttaa. Nykyisellä tavalla varallisuus ja passiivinen tulovirta kasvaa tasaisesti, mutta mitä jos perille voisi päästä nopeamminkin?

Tämä ajatelma lähti oikeastaan siitä kun lueskelin jokin aika sitten blogia nimeltä FI Fighter. Blogin kirjoittaja aloitti sijoittamalla säästöjänsä osinkokasvuyritysten osakkeisiin, mutta teki myöhemmin matkan varrella hieman toisenlaisia liikkeitä kerryttääkseen varallisuuttaan nopeammin. Näihin kuuluivat mm. sijoittaminen isolla panoksella San Fransiscon alueen kiinteistömarkkinoille hankkimalla sijoitusasuntoja silloin kun alueen hinnat olivat valtavassa nousupaineessa ja myöhemmin käytännössä koko sijoitusomaisuuden kiinnittäminen kulta- ja hopeakaivososakkeisiin kun niiden arvostus oli pohjalla. Tällaisten panostusten myötä omaisuus kasvoi muutamassa vuodessa melko hurjiin lukemiin. Hieman tarinalta vie pohjaa se, että jossain vaiheessa blogistin mielenterveys selvästi järkkyi ja hän hurahti kryptovaluuttoihin. Tavoitteena oli kuitenkin riittävän varallisuuden saavuttamisen jälkeen siirtyä jälleen osinko-osakkeisiin ja elellä niiden maksamilla osingoilla.

Kuten mainittu, nykyinen sijoitusstrategiani on toiminut melko hyvin ja passiivinen tulovirta on tasaisessa kasvussa. Tätä, sijoitussalkun koon kasvaessa toivottavasti kiihtyvää, vauhtia pitää kuitenkin jatkaa vielä monta vuotta ennen kuin tavoitteessa ollaan. ”Best-case scenario” ennustaa tällä hetkellä noin viiden vuoden matkaa taloudelliseen riippumattomuuteen ja realistisempi arvio on seitsemän vuoden tuntumassa. Tuo aika kuulostaa tällä hetkellä masentavan pitkältä, vaikka toki taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen 42-44 vuoden iässä olisi hieno juttu.

Vaihtoehtona olisi pyrkiä etsimään vahvasti aliarvostettuja sijoituskohteita ja hakea ylituottoa sijoituksille. Vaihtoehtona olisi unohtaa osingot ja panostaa ainoastaan salkun markkina-arvon kasvatukseen suuremmalla riskillä. Tällä tavalla 5-7 vuoden matkalle voisi löytyä oikopolku. Aliarvostuksia ja markkinaromahduksia voi kuitenkin hetkellisesti kohdistua tiettyyn toimialaan (esimerkiksi edellämainittu kaivosteollisuus, öljynjalostus tms.) tai pienemmässä mittakaavassa sitä voi löytyä yksittäisistä yrityksistä. Jotta tällaisista hetkellisistä aliarvostuksista pääsisi merkittävästi hyötymään, pitäisi panosten olla korkeita. Tuotto ja riski kulkevat tietysti käsi kädessä ja toki on aina mahdollista, että sijoittajan arvioima aliarvostus ei olekaan aliarvostusta vaan matka jatkuu alaspäin aina pohjalle saakka.

Tälläkin hetkellä pyrin toki hakemaan arvostustasoiltaan järkeviä sijoituskohteita osinkoyritysten joukosta. Välillä tämä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Varsinkin jenkkilän blue-chip osakkeissa P/E luvut huitelee tällä hetkellä niillä tasoilla, että edullisia ostokohteita on vaikea löytää. Pitäisikö siis repäistä, laittaa jenkkiosakkeet myyntiin ja pistää 100 k€ kiinni vaikkapa Nordean osakkeeseen, jonka arvostus on tällä hetkellä varsin kohtuullisen oloinen?

Jätetään tämä kuitenkin toistaiseksi ajatusleikin tasolle ja jatketaan hyväksi havaitulla, joskin pitkällä reitillä. En kuitenkaan lopullisesti hautaa ajatusta oikopolun ottamisesta, jos todella houkutteleva tilaisuus tulee vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *